72 prosenttia Oriveden Sanomien nettikyselyyn vastanneista haluaa tulla haudatuksi tuhkattuna. Useammasta vastauksesta käy ilmi, että toive hautaustavasta on esitetty myös omaisille.
Tuhkausta perustellaan muun muassa tilan säästämisellä.
– Tuhkaus ilman muuta. Se on nykyaikaa, eikä uurna vie tilaa hautausmaassa, eräs vastaaja kirjoittaa.
Myös muita vastaajia on samoilla linjoilla.
– Mitäpä minun arkullani täyttämään hautausmaata? Tuhkat saa jälkipolvi huiskauttaa minne haluaa. En tohdi uurnassa takan päälläkään töllöttää.
Yhdestä vastauksesta käy ilmi, että tuhkauspäätös on tehty yhteisesti suvun kesken.
– Suvun hautaan mahtuu moninkertainen määrä vainajia, vastaaja perustelee.
Ei taakkaa omaisille
Tuhkaus nähdään joissakin vastauksissa ympäristön kannalta parempana vaihtoehtona.
– Tuhkaus on helppo ja ympäristön kannalta vähemmän kuormittava, vastaaja ajattelee.
– Miksi tuhlata maata tai hankkia kallis, ruma, arkku, joka kuitenkin kuopataan. Niin kauan kuin kompostointi ei ole vaihtoehto, tuhkaus saa kelvata.
Tuhkauksen haluavat kertovat vastauksissaan ajatelleensa myös omaisiaan: heidän ei tarvitse kantaa raskasta akkua. Myöskään haudanhoitoa ei haluta taakaksi omaisille, vaan osa haluaa ripoteltavan tuhkat tärkeisiin paikkoihin.
– Tuhkat voi ripotella tärkeään paikkaan ja omaisille ei jää ns. haudanhoitovelvoitetta. Hautakynttilää voi jouluna polttaa vaikka omalla pihalla, eräs vastaaja kirjoittaa.
– Nuoret eivät ole hautausmaalla kävijöitä tai kukkien kastelijoita. Omat lapset asuvat monen sadan kilometrin päässä, joten en tahdo jättää ”taakaksi” haudanhoitoa. Lapset tietävät minne tuhkani syntymäkodin mailla sijoitetaan, ei mitään muistomerkkejä. Muistot säilyvät mielessämme, jatkaa toinen samoilla linjoilla.
”En kuulu kirkkoon, joten en minä hautuumaalle halua”
Useammasta vastauksesta käy ilmi myös se, mihin tuhkat toivotaan ripoteltavan. Uurnankin kertoo yksi vastaaja olevan jo valmiina.
– Tuhkaus, mielellään uurnasiunaus ja lopputuotteen levitys muistolehtoon, pääsee nopeasti takaisin osaksi elonkiertoa, toivoo eräs vastaajista.
– Tuhkaus, koska arkussa minua ei voisi viedä sinne, mihin haluan kuolemani jälkeen.
– Tuhkaus, tunnukseton ja uurna vesistöön, kuuluu lyhyt ja ytimekäs toive.
Tuhkaus ja tuhkan sirottelu ovat valinta myös kyselyyn vastanneelle kirkkoon kuulumattomalle.
– Oma toive on, että tuhkani sirotellaan Ivalojokeen. En kuulu kirkkoon, joten en minä hautuumaalle halua.
Ötökät pelottavat
Tuhkausta toivovat vastauksissaan myös he, joille kaikki ötökät ovat pelottavia.
– Nyt jo eläessänikin pelkään kaikkea koiraa pienempää sisältäen ötökät, hämähäkit, rotat ja niin edelleen, joten en halua ajatella, että lähden taivasmatkalle kaiken sen kanssa, mitä pelkään vaan rauhallisesti siunauksen jälkeen tuhkana, joka haudataan, vastaaja kirjoittaa.
Samoilla linjoilla on pari muutakin vastaajaa.
– Kammottaa ajatella, että ruumiini lilluisi vuosia jossain vetisessä, kosteassa kuopassa haisemassa, eräs vastaaja kirjoittaa.
– Inhoan matoja ja muita ötököitä. Olen aina sanonut, että minua ei laiteta matojen syötäväksi.
Edesmenneen puolison toive
Kyselyyn tuli yhteensä 82 vastausta. 23 vastaajaa eli 28 prosenttia vastaajista toivoo arkkuhautausta.
– Johtunee konservatiivisuudestani, perustelee heistä yksi.
– Kristitty ihminen tulee arkkuhaudata. Tuhkaus on pakanallista perua, kirjoittaa yksi vastaajista.
Pari vastaajaa kertoo, että hautapaikka on jo valmiina edesmenneen puolison vierellä.
– Koska mieheni on arkkuhaudattu, hän toivoi, että minulle tulee myös arkkuhautaus.
Yksi vastaaja ei halua, että omaisille tulee lisää kustannuksia tuhkaamisesta. Hän kertoo vastauksessaan myös, että koko suku on arkkuhaudattu.
– Jälkeläiset tietävät kyllä. Olen täyttänyt vihkosen Näin minä haluan, hän kirjoittaa.
Yksi vastaajista ilmoittaa haluavansa arkkuhautauksen, mutta ei osaa sen kummemmin perustella kantaansa.
– En tiedä, miksi haluan arkkuhautauksen, mutta jokin tuhkauksessa tökkii.
