– Hyvin usein tilanne on se, että vainajalla itsellään on ollut jokin toive, millaisen arkun hän haluaa. Tätä toivetta omaiset haluavat sitten noudattaa, toteaa Oriveden Kukka ja Hautauspalvelun yrittäjä Kalle Lankinen.
Viimeisen leposijan valintaan ovat voineet vaikuttaa muun muassa vainajan harrastukset. Metsässä viihtyneen henkilön toiveena saattaa olla esimerkiksi punahonkainen puuarkku, kun taas käsityöihmiselle oikealta on tuntunut pellavakuosilla päällystetty arkku.
– Jos jollekulle esimerkiksi vesistöt ovat olleet tärkeä elementti elämän aikana, niin arkuksi voi valita myös sellaisen, jossa on kuva rannasta kaislojen ja joutsenten kera, Lankinen jatkaa.
Aina ei vainajan oma tahto ole kuitenkaan omaisilla selvillä. Silloin valintaa lähdetään usein tekemään sen perusteella, että omaiset miettivät, millainen arkku kuvaisi vainajaa parhaiten.
– Niissä keskusteluissa kuulen usein, että jokin arkuista on ihan äidin tyylinen tai että tämä on ihan kuin meidän isälle tehty. Silloin valinta perustuu tunteeseen, joka omaisille on vainajasta jäänyt, Lankinen kuvailee.
Joskus omaiset kuvailevat vainajan olleen vaatimaton ihminen. Silloin arkuksikin valitaan yksinkertainen, kaunis malli.
Myös sen Lankinen on huomannut, että arkku halutaan usein valita niistä arkuista, jotka hautaustoimistossa ovat esillä.
– Esitteissähän erilaisia arkkuvaihtoehtoja on todella paljon, mutta harvoin valinta tehdään kuvan perusteella. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että omaisille on tärkeä asia fyysisesti nähdä ja koskea arkkua, joka on heidän läheisensä viimeinen leposija.
Kysyttyjä ovat pellavakuosit ja puuvilla-arkut
Osittain tästä syystä myös Oriveden Kukka ja Hautauspalvelu laajensi arkuille varattua tilaansa. Aiemmin esille mahtui kymmenisen arkkua. Uudessa tilassa määrä on kaksinkertaistunut.
– Myymme pääsääntöisesti suomalaisia, Punkalaitumella valmistettuja arkkuja.
Arkun standardipituus on 210, leveys 75 ja korkeus 60 senttimetriä. Joskus tarvitaan myös pidempi tai leveämpi arkku. Se tilataan silloin erikseen. Siihenkään ei mene aikaa kuin pari päivää, kun arkku on meille saapunut.
Kysyttyjä arkkumalleja ovat tällä hetkellä erilaiset pellavakuosiset tai vaaleat puuvilla-arkut.
– Sellaisia on toki ollut ennenkin, mutta nyt niihin on tuotu vähän jotain uutta, kuvioita ja hillittyjä yksityiskohtia.
Aina ei arkun tarvitse olla myöskään ostettu. Voi olla, että vainaja on tehnyt itselleen viimeisen leposijan.
– Silloinhan arkku on hyvin persoonallinen ja henkilökohtainen. Tärkeää silloin on ilmoittaa omaisille, että kun minusta aika jättää, niin arkku on jo olemassa.
Arvokas ja kaunis hetki
Arkun valinnan yhteydessä omaisten kanssa keskustellaan myös muista hautaamisen liittyvistä järjestelyistä. Keskustelun aikana varmistetaan, onko kyseessä arkkuhautaus vai tuhkaus, vaikka kummankin hautaustavan yhteydessä asiat etenevät paljoltikin samalla tavalla.
– Sovin omaisten kanssa, milloin käyn arkuttamassa vainajan eli pukemassa hänet viimeiselle matkalleen. Vainaja voidaan pukea puuvilla- tai pellavapaitaan tai hänen omiin vaatteisiinsa. Mukaan arkkuun voidaan laittaa myös vainajalle tärkeitä esineitä tai kukkia, jos omaiset niin haluavat.
Lankinen kuvailee vainajan pukemista hartaaksi hetkeksi.
– Se on arvokas ja kaunis hetki. Viimeinen palvelus, jonka voin tehdä näille ihmisille. Laittaa heidät mahdollisimman rauhassa ja nätisti heidän viimeiselle matkalleen.
Omaisilla on myös mahdollisuus osallistua vainajan pukemiseen. Siitä on vain sovittava erikseen, jotta sitä varten voidaan järjestää sopiva paikka.
Yleisempää on, että omaiset haluavat käydä jättämässä jäähyväiset vainajalle ennen kuin arkun kansi suljetaan.
– Omaiset saattavat epäröidä, haluavatko he nähdä läheistään enää siinä vaiheessa. Ihminenhän näyttää siinä tilanteessa hiukan erilaiselta kuin eläessään. Hyvin usein se on kuitenkin kaunis ja ainutlaatuinen hetki.
Luterilaista siunaustilaisuutta varten arkun päälle laitetaan omaisten valitsemat kukat. Tilaa jätetään arkun päänpuoleiseen päähän sen verran, että pappi pystyy vainajan siunatessaan sirottelemaan siihen hiekkaa ristin muotoon.
Siunauksen jälkeen arkku lasketaan hautaan. Jos kyse on tuhkauksesta, kuljetetaan arkku krematorioon ja vainaja tuodaan takaisin uurnassa.
– Työssä on huomioitava myös muihin uskontokuntiin kuuluvat sekä uskonnottomat henkilöt, Lankinen muistuttaa.
Lupa kysyä mitä tahansa
Hautaustoimisto hoitaa myös paljon välttämättömiä asioita, jotka eivät näy suoraan ulospäin. Hautaustoimisto huolehtii muun muassa siitä, että vainajalla on hautauslupa ja toimittaa sen myös eteenpäin.
– Joskus omaiset haluavat hoitaa asian myös itse. Mutta tarvittaessa me hoidamme kaikki hautajaisiin liittyvät asiat.
Vaikka Lankinen on toiminut hautaustoimistoyrittäjänä vasta puolisen vuotta, on hän huomannut, että kahta samanlaista kohtaamista läheisensä menettäneiden kanssa ei ole.
– Kun omaiset tulevat hoitamaan asioita, niin kohtaamisessa on oltava hienotunteinen.
– Moni meistä tietää, että kun läheinen kuolee, niin ei siinä tilanteessa ajatukset välttämättä pysy koossa. Siksi ihmisen tulkitseminen siinä vaiheessa, kun he tulevat pyytämään viimeistä palvelua läheiselleen, on tärkeää ja siinä on oltava tarkkana, Lankinen jatkaa.
Hän kuitenkin painottaa, että hautaustoimistossa on lupa kysyä ihan mitä tahansa.
– Tänä päivänä hautajaisten järjestäminen ei ole kaikille tuttua ja toisaalta ensimmäinen kerta tulee aina jossain vaiheessa vastaan. Kun läheinen kuolee, niin siinä on muutenkin paljon asioita hoidettavana. Hautaustoimistoissa on kuitenkin rutiini hautajaisten järjestämiseen ja vastaukset moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Siitä Lankinen on ilahtunut, että ihmiset keskustelevat nykyään perhe- ja ystäväpiireissä kuolemasta ja hautajaisiin liittyvistä toiveistaan.
– Ne ovat tärkeitä keskusteluja. Eivät ne kuolemaa tuo lähemmäksi, mutta omaisten on helppo toimia, kun he tietävät, mitkä läheisen toiveet ovat olleet. Se voi olla jopa läheisen viimeinen lahja omaisille, kun hän on kirjannut tahtonsa paperille tai Suomen Hautaustoimistojen Liiton Hautausjärjestelyni -vihkoseen.
