Sukupolvenvaihdoksen vauhdittajana ely-keskuksen taustatuki, muuten olisi tullut kohtuuttoman kalliiksi – kangastukkuria verhoton koti ajatuksenakin kauhistuttaa

Vielä yksi paketti. Maanantaiaamupäivä on kaikkein kiireisintä aikaa lähetyksissä asiakkaille. Kirsi Tiura sulloo kangasrullaa muoviin, ja Jussi Uotila kuulostelee, joko Matkahuollon auto on ajamassa lastauslaituriin. Kuva: Anne Kotipuro

– Me ollaan koko organisaatio tässä, mutta kun on hyvä kirjanpitotoimisto, homma rokkaa, naurahtaa Kirsi Tiura vetäessään muovia kangasrullan päälle.

Kangastukku Muotineuleessa on tänä syksynä tehty sukupolvenvaihdos. Paperit tehtiin syyskuun alussa. Muun muassa operaation kalleus lykkäsi toteutusta monella vuodella.

– Meille oli itsestään selvää, että jatketaan tässä. Lapseni syntyivät 2011 ja 2012, enkä silloin kokenut, että olisi aikaa tähän, silloin en olisi pystynyt venymään. Isä antoi mulle ajan olla lasten kanssa ja oli remmissä tähän asti, siitä olen tyytyväinen, Kirsi Tiura kertoo.

– Poikani kyllä kysyivät sukupolvenvaihdosta valmisteltaessa, pystynkö enää lomaa pitämään, kun ei pappakaan koskaan lomaillut. Kun meitä on tässä kaksi ja kännykät olemassa, kyllä edelleen pystyn lomalle lähtemään, hän lisää.

Kirsi Tiura tuli yrityksen toimintaan virallisesti mukaan parikymppisenä vuonna 2004. Hän on työn ohessa opiskellut ulkomaankaupan ammattitutkinnon, joten hän on yhteyshenkilö tavarantoimittajiin päin.

Jussi Uotila kouluttautui ensin varastonhoitajaksi ja sitten amk-tradenomiksi taloushallinnon puolella. Koulutuksien myötä hän on vastuuhenkilö varaston puolella ja yrityksen taloushallinnollisissa asioissa. Yritys on muutaman kuukauden häntä vanhempi, ja hän kertookin olleensa koko ikänsä siellä auttamassa kaikki koulujen lomat. Varaston puolella hän aloitti täyspäiväisesti vuonna 2015.

Kirsi Tiura pakkaamassa kangasrullaa hallin puolella. Lähetysten valmistelu ja pakkaaminen ovat yleensä aamupäivän työlistalla. Kuva: Anne Kotipuro

Myös luopujan on kypsyttävä ajatukseen, ja se vie aikansa

Kirsi Tiura muistuttaa, että myös luopujan on oltava valmis vaihdokseen. Tiura sanoo nähneensä isästään Antti Uotilasta, ettei hän ole siihen vielä valmis, kun asiasta ensimmäisen kerran puhuttiin vuonna 2015. Hän on sentään toiminut yrittäjänä 45 vuotta, josta Muotineuleessa 35 vuotta.

– Korona taisi olla viimeinen niitti, ja siinä ajatus kypsyi. Toinen juttu oli kaupan sähköistyminen. Kun kaikki menee netin maailmaan, kaupanteon muoto on muuttunut niin, ettei isällä ollut intoa siihen syventyä. Hän on nyt lomalla, mutta kyllä tässä häntä apuna edelleen tarvitaan.

Kun sukupolvenvaihdos tuli puheeksi, pyydettiin konsulttien tarjouksia, koska haluttiin kaiken menevän laillisesti oikein, mutta hinnat kuulostivat silti melko poskettomilta.

– Ei me nyt ruveta kymmeniä tuhansia maksamaan muutamasta paperista. Onneksi vuonna 2021 tuli Pirkanmaan ely-keskukselta tieto, että he tukevat sukupolvenvaihdoksia merkittävällä osuudella. Saimmekin avuksi sellaisen yrityksen, joka on keskittynyt tähän aihepiiriin, Tiura sanoo.

Siellä ymmärrettiin pienen firman tarpeet: että paperit tulevat oikein tehdyksi ja verottaja ei yllätä. He opastivat ja laativat paperit.

– On todella sääli, että tosi moni yritys tämän takia kuolee: on helpompi lopettaa kuin että myisi toimivan firman, toimitusjohtajaksi nimetty Kirsi Tiura pohdiskelee.

Jussi Uotila on hallituksen puheenjohtaja, mutta molemmat tarttuvat joka hommaan tittelistä riippumatta.

– Ei ole ollut titteleitä eikä työtunteja. Tavaran vastaanotosta lähtien kaikki vaiheet hoidetaan itse. Töitä tehdään, kun niitä on, ei sentään kellonympärystä, ja kun ei sesonkien välillä ole niin paljon hommia, sitten tehdään lyhyempää päivää. Data kulkee taskussa mukana, samoin reskontra, joten tulee niitä toisinaan vapaa-ajallakin tarkistettua, he kuvailevat työtahtiaan. Tosin tällä alalla ei voi jäädä kokonaan etätöihin, sillä rullat eivät itsekseen lähde asiakkaille.

Kaikki tieto kulkee sähköisesti pilvessä, eikä tarvitse kuljetella enää mappeja kirjanpitotoimistoon. Laskukin lähtee suoraan asiakkaalle sähköisesti, eikä lähtevien kangasrullien kylkeen tarvita muuta kuin toimitusosoite.

Samojen yhteistyökumppanien kanssa toimittu jo pitkään, sisustus pääosassa

Kankaiden tukkumyynti on hyvin sesonkiriippuvaista toimintaa – ja asiantuntemusta vaativaa. Töiden opettamisessa ulkopuoliselle menee jopa viikkoja.

Muotineule on tehnyt vuosikymmeniä kauppaa samojen yhteistyökumppanien kanssa niin hankinnassa kuin eteenpäin myymisessä. Tuotteista 98 prosenttia tuodaan Euroopasta, jonkun verran jaellaan myös Suomessa valmistettuja tuotteita.

– Sisustuskankaat ovat meidän painopisteemme, vielä 1990-luvulla vaatetuskankaat olivat pääosassa. Vaatetus tuo enää neljänneksen tuloista, mutta vahva tuunaamisen kulttuuri on tuonut käsitöihin taas buustia, Tiura kertoo.

Millaista on tehdä töitä sisarusten kesken, onko siinä eroa muuhun työkaveruuteen?

– Kun ovi aukeaa ja sulkeutuu, siinä pitäisi rooleja muuttaa työkaveriksi ja taas siskoksi, puntaroi Jussi Uotila.

– Kyllä lähisukulaiselle sanoo kovemmin ja vaatii enemmän, tunnustaa Kirsi Tiura.

Toisaalta sukulaisuus on hänestä rikkaus siinä mielessä, että koska työelämä on aika raakaa nykyisin, jos kodin päässä on joskus kovempaa, toinen pystyy paikkaamaan. Hän tietää sen omasta kokemuksesta: lasten harrastuksissa mennään tukka putkella ja miehelläkin on vaativa työ.

– Sesongeissa meidän pitää elää ennakoivasti. Syksy starttaa koulujen alun myötä, ja nyt toimitetaan kovaa kyytiä jo joulua. Koulujen tarpeet hoidetaan pääosin kangaskauppojen kautta.

Kirsi Tiura kiittelee niitä käsityönopettajia, jotka tukevat nuorten käsityöinnostusta ja viitsivät hakea oppilaille vaihtoehtoja. Kun oppilas saa mieleistään, sieltä niitä uusia käsityön harrastajia tulee.

Esimerkki sisustuskankaiden sarja-ajattelusta. Sama sävy toistuu niin kukissa kuin raidoissakin, ja myös päiväpeitetikki sopii samaan värimaailmaan. Kuva: Anne Kotipuro

Myyntiedustajat pidetty, nettimyynnissä omat hankaluutensa

Kankaiden kuvaaminen nettiin ja värien toistuminen kuvissa oikein on hankalaa. Muotineule on pitänyt koronan ylikin kaksi provisiopalkkaista myyntiedustajaansa, joiden kesken Suomi on jaettu kahtia, eikä vain tyytynyt lähettelemään katalogeja asiakkailleen. Siitä he ovat saaneet myös kiitosta.

– Vuonna 2020 koronan alkusokin jälkeen otimme suuren riskin ja loimme uuden malliston syksylle, kun muutama kilpailija jätti väliin omat uutuusmallistonsa. Se riski kannatti. Silloin oli ihmisillä aikaa ja rahaa laittaa kotia ja harrastaa käsitöitä. Varsinainen sisustusbuumi räjähti vuonna 2021, ja mekin teimme silloin ennätystuloksen, toteavat Uotila ja Tiura yhdessä.

Jos ennen oli kolme mielipidettä malliston rakentamisessa, nyt enää kaksi. Joka makuun olisi tavaraa silti oltava.

– Me haluamme ajatella kuluttajaa, joka rakentaa sisustuskokonaisuutta: keskenään yhteensopivista värimaailmoista löytyvät niin päiväpeitteet, verhokankaat kuin sisustustyynytkin. Värimaailman on natsattava niin, että jopa ohut valoverho seuraa samaa linjaa. Siksi mietimme jo tilatessamme sarjoja ja kokonaisuuksia, ja olemme myös teettäneet omia yksinmyyntimalleja, joista on monta eri värivaihtoehtoa.

Tosin kun ajat olivat surkeat ja monella mieli maassa, haettiin väriäkin enemmän. Harmaankin aika tuntuu olevan taas ohi, sen sijaan beiget, pellavat ja ruskeat sävyt ovat taas kysyttyjä.

Alan päätapahtuma on tammikuussa Saksassa pidettävät Heimtextil-messut, joilla ovat kaikki tavarantoimittajat, joten siellä pitää käydä pyörähtämässä. Siellä näkyvät myös vuoden trendivärit, joissa Suomi tosin tulee parin-kolmen vuoden viiveellä massamyynnissä. Ja kun suomalaiset johonkin väriin heräävät, se on muualla usein jo menossa ohi.

– Meillä on tavarantoimittajiin päin pitkät asiakassuhteet, samoin meidän asiakkaamme tietävät, mitä saavat. Meillä on esimerkiksi vuonna 1887 perustettu tavarantoimittaja. Heidän varastostaan saamme tuotteita nopealla toimitusajalla, mikä pienentää riskiä meillä, Tiura kertoo.

Kolmemetristen kangasrullien käsittely vaatii jo enemmän voimia. Osaa kankaista ei pysty taittamaan kahtia ilman, että taite jää kankaaseen ikuisesti, Jussi Uotila sanoo. Kuva: Anne Kotipuro

Rintamamiestalon ikkuna ei kaipaa kolmen metrin levyistä verhoa

2010-luvulla rakennetuissa taloissa huonekorkeudet ovat kasvaneet ja alkuun talot olivat usein ilman tekstiilejä. Seinäjoen asuntomessuista lähtien eli vuodesta 2016 näihin korkeisiin huoneisiin alettiin laittaa myös verhoja, mikä on lisännyt tuplaleveiden kankaiden kysyntää merkittävästi. Tällä hetkellä ihan ehdoton maksimikudontaleveys taitaa olla 370-senttinen verhokangas.

– Muualla Euroopassa ovat olleet jo kauan vallalla leveät kankaat, eivät he tahdo oikein ymmärtää rintamamiestalon pientä ikkunaa. Siellä sisustuskankaat ovat 90-prosenttisesti tuplaleveitä, ja siinä asiassa me ollaan Pohjoismaissa outo markkina. On monta hyvää tuotetta, joita ei esimerkiksi kuvion takia pystytä halkaisemaankaan.

Kokonaisten pakkojen sijasta Muotineule vastaa asiakkaidensa toiveisiin ja toimittaa nykyään jo myös puolikkaita ja jopa neljännespakkoja. Näin kangaskauppa saa ison valikoiman pienemmällä riskillä.

– Meilläkin on pari tavarantoimittajaa, jotka pystyvät määrämitan toimittamaan: he leikkaavat vaikka 6,8 metriä meitä varten. Sielläkin on menty yksilöllisempään palveluun.

Asiakkaissa on myös sisustussuunnittelijoita, jotka tilaavat määrämitan verhoa yhteen huoneeseen, ja osa kangaskaupoistakin on tehnyt diilejä suunnittelijoiden kanssa.

– Viroon viedään jo nyt määrämittapalvelua, joten miksei täältäkin voitaisi Ruotsin ja Viron markkinoille mennä, Kirsi Tiura heittää.

Yleinen toimitusvarmuus on tärkeä asia

Kun toimitusketju tunnetaan perin pohjin, voidaan taata tietty toimitusaikavarmuus. Joka toinen päivä on lähetyspäivä, ja sesonkiaikaan tavaraa lähtee jopa päivittäin.

– Matkahuollon kanssa on helppo sopia noudot. Matkahuollon iso perälauta-auto poikkeaa kerran päivässä, ja jos iltapäivällä täytyy vielä kiireellä jotakin saada liikkeelle, Jämsästä ajaa Tampereelle pienempi auto, jolle voi WhatsAppilla laittaa viestin.

Matkahuolto uudistui korona-aikaan ja teki isoja logistiikkakeskuksia, joista kuljetukset menevät runkoajoina yöaikaan isojen paikkakuntien välillä, kunhan ne ovat klo 20:een mennessä Tampereen logistiikkakeskuksessa.

– Tämä lupaus on pitänyt, ja sekin on tärkeää, että paketit säilyvät heillä ehjinä, Kirsi Tiura kertoo.

Hän on tavannut sitäkin suhtautumista, että ”tämähän on vaan rättiä” – toisinaan silti aika arvokasta.

– Jos on vaikka pakka palamatonta sisustuskangasta, siinä on kiinni kuljettajan viikon palkka, olen joskus sanonutkin rahdinkuljettajalle. Myös tuplaleveä eli kolmemetrinen rulla on välillä hämmennyksen aihe. Ne ovat melkoisia paketteja, eikä läheskään kaikkia kankaita saa taittaa. Niiden osuus on koko ajan kasvanut ja on vieläkin lisääntymään päin.

Tulevaisuus nähdään positiivisena

Tulevaisuus nähdään Muotineuleella kaiken kaikkiaan positiivisena, vaikka kankaita myyvien kivijalkakauppojen määrä kutistuukin koko ajan.

– Suunnittelijan käyttö on yleistynyt ihan taviskodeissakin, kun omaa osaamista kankaiden kanssa on vähemmän. Samoin monet kangaskaupat tarjoavat myös korjausompelun kuten lahkeen lyhennykset tai vetoketjun vaihdot, sisarukset tietävät.

– Kuluttajamyyntiä on kyllä mietitty, mutta sekin vaatii voimavaroja. Tämän aika ei ainakaan toistaiseksi vielä ole. Kankaan tarve ei huku mihinkään tulevaisuudessakaan, vaan sitä tarvitaan aina, toteaa Tiura.

Kirsi Tiura kertoo ompelevansa itsekin vaatteita ja verhoja, sillä kotona hän vaihtaa ahkerasti verhoja. Itselle on tosin vaikea valita kankaita, ja monesti aikomus ommella on ajanpuutteessa jäänyt haaveeksi. Mutta verhoton koti, joita sisustuslehdissä toisinaan näkee, kauhistuttaa häntä ajatuksenakin. Verhot lisäävät kodikkuutta, eristävät ja parantavat akustiikkaa.

Lähetysten teko keskittyy Muotineuleella aamupäiviin ja ne pyritään pakkaamaan napakasti. Osa menee laatikoissa, osa rullina. Pakkaustouhussa Kirsi Tiura ja Jussi Uotila, joka nostelee paketteja vaa’alle. Kuva: Anne Kotipuro

Leave a Comment