Oivi Orvokki Heino syntyi Kärkölässä perheensä esikoisena 7.8.1961.
Myöhemmin hän sai pikkuveljen ja perhe muutti Lammille ja sieltä edelleen Orivedelle vuonna 1968.
Lammilla Oivi aloitti koulutiensä, mutta vietti nuoruutensa Orivedellä, minne jäi pysyvästi asumaan. Kuhmoisten mökki oli hänelle rakas paikka lapsuudessa. Nuorena Oivi harrasti aktiivisesti urheilua. Hän pelasi muun muassa lentopalloa.
Oivi oli myös hyvin eläinrakas: Leevi-koira eli perheessä monia vuosia. Myöhemmin Oivi piti hoitokoiria kotonaan.
Oma ura löytyi kampaamoalalta, missä työssä Oivi oli hyvin taitava. Hän opasti liikkeessään myös harjoittelijoita ja teki pitkiä päiviä. Oivin sydäntä olivat lähellä vähäosaiset ja hän teki kampauksia maksuttomasti silloin tällöin. Tästä tempauksesta innostuivat monet muutkin kampaajat ympäri Suomen.
Oivin välittömyydestä ja sydämellisyydestä oli osoituksena myös se, että hän halusi toivottaa kylällä kulkiessaan hyvää joulua myös tuntemattomille. Tapa ei ole kovin tavallista suomalaisille.
Oivin elämän kaksi tärkeintä ihmistä olivat poika Toni ja elämänkumppani Gerdard, Keke. Yhdessä he tekivät paljon ulkomaanmatkoja, viimeksi marraskuun 2022 lopulla. Aurinko ja valo olivat Oiville hyvin tärkeitä.
Parikymmentä vuotta sitten Oivi sai ensimmäisen aivoinfarktin ja myöhemmin kaksi lisää. Hän kuitenkin toipui niistä hyvin ja palasi pian takaisin töihin.
Oivi ei valittanut kivuistaan, vaan säilytti aina positiivisuutensa. Varmasti hän joutui näiden kohtausten vuoksi miettimään myös kuolemaa, samoin kuin äitinsä tapaturmaisen kuoleman yhteydessä vuosia aiemmin. Hän olikin ilmaissut tahtonsa niin, että haluaa kuolla ”saappaat jalassa”.
Sen Luoja hänelle soi, vaikka läheisille se olikin suuri järkytys. Kuolema tuli nopeasti ja lempeästi omassa kotipihassa. Oivi oli kuollessaan 61-vuotias.
Oivin elämää ja kuolemaa ajatellessani mieleeni nousivat Anna-Mari Kaskisen runon sanat: ”Ota hänet vastaan, suuri, pyhä Jumala. Ota hänet vastaan, kaipaavia lohduta. Ota hänet vastaan taivaan kotiin avaraan. Ota hänet vastaan iloon loppumattomaan.”
Oivi Heinon valoisaa muistoa siunaten,
Soili Juntumaa
Kirjoittaja on Oivi Heinon pitkäaikainen kampaamoasiakas
