Elias Mäkiranta, 5, ja Aino Ylinen, 3, marssivat tomerasti perhepäivähoitajansa Hannele Koskisen kanssa kevyen liikenteen väylää pitkin.
Yllään heillä on heijastavat huomioliivit, kuten aina, kun liikenteeseen lähdetään. Moni liikennesääntökin on jo tiedossa, kuten vaikkapa se, että ennen suojatietä pitää pysähtyä katsomaan autot. Koskisen mukaan isommat opastavat hanakasti pienempiään.
– Liikennekasvatus on jokapäiväistä. Annamme valmiuksia toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa, kiteyttää Hannele Koskinen.
Hänellä itsellään pohjaa antaa jo kotoa saatu liikennekasvatus. Myös varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa esimerkiksi opettamaan lasta itsestä huolehtimiseen ja arjen taitoihin.
– Minulle on tärkeää opettaa lapset kunnioittamaan autoja. Vain näin pidämme huolta ja turvaamme itse itsemme liikenteessä.
Rattaat tuovat turvaa
Koskinen pitää ryhmänsä kanssa tukikohtaa Kaupinrinteessä, josta ollaan päivittäin liikenteessä johonkin suuntaan. Usein suuntana on Moision leikkipuisto, jonne suuntaa myös kaksi muuta perhepäivähoitajaa, ja näin ollen lapsillakin on enemmän leikkikavereita.
Myös liikuntahallilla ja sen ympäristössä liikutaan. Matka käy lisäksi kaupungintalon kerhotiloihin.
– Aika paljon me liikumme kävellen liikenteessä.
Rattaat kulkevat mukana, vaikkei pieniä kyytiläisiä olisikaan. Ne nimittäin toimivat myös turvavälineenä.
– Lapset pitävät niistä kiinni, ja näin porukka pysyy hyvin hallinnassa, Koskinen havainnollistaa.
Samalla kun liikenteessä kuljetaan, jutellaan liikennesäännöistä.
– Moision leikkipuistoon mennessä olemme puhuneet paljon Uotilantiellä olevasta vaarallisesta mutkasta ja ylipäätään siitä, että puskista, mutkista ja mäistä auto tai pyöräilijä voi tulla yllättäen.
Myös liikennemerkkejä opetellaan, kun niitä liikenteessä kohdataan.
Suojatien yli päästetään
Suojatien yli lapset hoitajineen päästetään melko hyvin, Koskinen on pistänyt merkille.
– Kun on lapsia huomioliiveissä, olen kokenut, että meidät huomioidaan kiitettävästi. Valtaosa päästää meidät suojatien yli. Onhan silti tietysti heitäkin, jotka viis veisaavat.
Vaikka autoilijan on liikennesääntöjenkin mukaan annettava esteetön kulku suojatietä ylittävälle jalankulkijalle, on Koskinen silti opettanut hoitolapsensa kiittämään autoilijoita.
– Kun auto pysähtyy ja antaa meidän mennä, kyllä minä olen lapsille opettanut, että heilautetaan autoilijalle. Se on se meidän kiitos.
Suojateitä ylittäessä on keskusteltu myös autojen nopeuksista.
– Olemme jutelleet siitä, että talvella auton kuljettajalla kestää pidempään saada auto pysähtymään kuin kesällä.
Turvavyöt ja -istuimet peruskauraa
Hiljattain Oriveden perhepäivähoidossa olevat lapset kävivät retkeilemässä Tampereella, minne mentiin linja-autolla.
– Kun liikumme bussilla, käytämme turvavöitä. Tietysti vanhempien autoissa on turvaistuimet ja turvavyöt, ja lapset tietävät, että niitä käytetään, Koskinen kertoo.
Tampereella kulkiessa pistettiin merkille myös liikennevalot ja niissä kulkeminen.
– Jos näemme ambulansseja, poliisiautoja ja paloautoja, muistutan, että niille pitää antaa tietä, kun ne ovat hälytysajossa.
Orivedellä perhepäivähoitoon on hiljattain hankittu potkupyöriä eli ryhmiä saattaa olla liikenteessä myös kulkupelien kanssa. Koskinen on käynyt isompien hoitolastensa kanssa pyöräilemässä metsässä, mutta liikenteen sekaan hän ei ole vielä lähtenyt.
– Tämä riippuu aina ryhmästä. Jos on ihan pieniä rattaissa tai niiden vierellä kävelemässä, pyöräilevä tähän lisäksi on aina riski.
Pyöräilijä, soita kelloa
Vaikka Hannele Koskinen kokeekin, että lapsiryhmä huomioidaan hyvin liikenteessä, hän haluaa muistuttaa lasten arvaamattomuudesta.
– Autoilijoiden pitää hiljentää vauhtia, kun lapsia on liikenteessä. Lapset ovat arvaamattomia.
Yksi toivekin hänellä on kanssakulkijoille.
– Toivoisin, että takaa tulevat polkupyöräilijät kilauttaisivat soittokelloa. Näin osaisin varoittaa lapsia, että pyöräilijä tulee takaa. Muuten lapsi saattaa juuri samalla hetkellä irrottaa otteensa rattaista nähdessään jonkun madon tai kotilon.
– En tiedä, miksi soittokellon käyttöä aristellaan. Luullaanko, että me pelästymme vai mitä? Usein huudankin sitten pyöräilijöille, että kiitos, kun huomautit tulostasi.
