Kun Ilkka Ahosen puhelin soi iltahämärän jälkeen, voi se johtaa siihen, että Oriveden metsästysseuraan kuuluva mies pakkaa varusteet ja mäyräkoiran auton tavaratilaan ja hyppää nopeasti auton rattiin.
Ahonen toimii Längelmäveden riistanhoitoyhdistyksen alueella oman metsästysseuransa suurriistavirka-apua antavana henkilönä. Längelmäveden riistanhoitoyhdistyksen alueeseen kuuluvat Orivesi ja Juupajoki.
Tämä tarkoittaa sitä, että Ahonen on yksi heistä, jota ryhdytään tavoittelemaan, kun metsästysseuran alueella on tapahtunut esimerkiksi hirvi- tai peurakolari, jossa loukkaantunutta eläintä on lähdettävä jäljestämään.
– Kun saan soiton, lähden onnettomuuspaikalle ja yritän löytää loukkaantuneen eläimen, jotta se voidaan lopettaa. Ei meistä kukaan halua, että onnettomuudessa loukkaantunut eläin jää metsään kärsimään, Ahonen sanoo.
Hätäkeskuksen kautta poliisille ja sitten riistanhoitoyhdistykselle
Ennen kuin Ahonen tai muu SRVA-toiminnassa mukana oleva metsästäjä on saanut tiedon virka-apupyynnöstä, on ketjussa ennättänyt tapahtua jo paljon.
Onnettomuudesta on ensin tullut tieto Hätäkeskukseen.
Hätäkeskukseen tulleen hälytyksen perusteella poliisi ottaa yhteyttä kolarista ilmoittaneeseen henkilöön ja soittaa tämän jälkeen valtakunnalliseen SRVA-hälytysnumeroon.
Onnettomuuspaikan riistanhoitoyhdistyksen numerokoodi ohjaa puhelun automaattisesti alueella toimivan riistanhoitoyhdistyksen SRVA-yhteyshenkilölle. Längelmäveden riistanhoitoyhdistyksen alueella heitä on kolme.
Kun SRVA-yhteyshenkilö on saanut poliisilta alkutiedot tehtävästä, välittää hän puolestaan tiedon virka-apupyynnöstä oikealle metsästysseuralle ja metsästysseura ilmoittaa oman ryhmänsä SRVA-toiminnassa mukana oleville tilanteesta.
– Meidän metsästysseurassamme käytäntö menee niin, että seuran puheenjohtaja Antti Uotila soittaa meille, jotka ovat luvanneet SRVA-tehtäviä hoitaa. Antti kertoo, missä onnettomuus on tapahtunut ja mitä havaintoja eläimestä on sen jälkeen ollut, Ahonen kertoo.
Lähtöjä Ahoselle on kertynyt runsaasti, sillä SRVA-toiminnassa hän on ollut mukana jo noin 20 vuotta.
– Metsästystä olen harrastanut 46 vuotta ja Oriveden metsästysseurassa olen ollut mukana 30 vuotta. SRVA-toimintaan lähdin mukaan, kun halusin harrastukseen vähän jotain uutta, Ahonen kertoo.
Nyt kannattaa olla tarkkana liikenteessä
Längelmäveden riistanhoitoyhdistyksen alueella SRVA-tehtäviä on tämän vuoden aikana ollut ollut reilu 30. Määrä tulee kuitenkin vielä kasvamaan, sillä riskialttein aika riistakolareille on juuri alkanut. Viime vuonna riistanhoitoyhdistyksen alueella oli yhteensä 64 SRVA-tehtävää.
Suurin osa riistanhoitoyhdistyksen tehtävistä liittyy metsäkauriisiin. Viime vuonna metsäkauristehtäviä oli 27 ja tänä vuonna niitä on ollut 21. Noin kolmannes kaikista riistanhoitoyhdistyksen SRVA-tehtävistä on ollut metsäkauriisiin liittyviä tehtäviä Oriveden taajama-alueella.
Viime vuonna peurakolareita tapahtui 20 ja tänä vuonna niitä on ollut viisi.
Hirvitehtäviä oli viime vuonna 16 ja tänä vuonna niiden määrä on ollut viisi. Viime vuonna tilastoihin saatiin myös yksi villisikatehtävä.
– Vuoden aikana on yleensä kaksi ajankohtaa, jolloin tehtäviä on enemmän. Alkukesästä tehtäviä tulee, koska emot vieroittavat vasoja ja ne saattavat sitten haahuilla myös tielle. Syksyllä onnettomuusriski kasvaa puolestaan metsästyksen, pimeyden ja eläinten kiima-aikojen vuoksi, Ahonen sanoo.
Ahonen käy hoitamassa SRVA-tehtäviä lähinnä Oriveden metsästysseuran alueella. Se tarkoittaa sitä, että hänet voi nähdä mäyräkoiransa kanssa virkatehtävissä esimerkiksi Ysitien varrella ja Oriveden keskustan tuntumassa kantatiellä 58.
Riskialttiita paikkoja on aivan Oriveden keskustan tuntumassa
Riistaonnettomuus voi tapahtua missä tahansa, mutta SRVA-tehtävienkin perusteella tavallista riskialttiimmat paikat ovat tunnistettavissa.
Ahosen kokemuksen mukaan tien reunoja kannattaa hirvien, peurojen ja kauriiden varalta tarkkailla erityisesti Oriveden yhteiskoululta etelän suuntaan aina Yliskyläntien risteykseen ja Yliskyläntien peltoaukealle saakka sekä Maskun suoralla Jyväskylän suuntaan Nihuan sillalle saakka.
Näillä alueilla liikkuu runsaasti kauriita ja lähes kaikki riistanhoitoyhdistyksen kauriisiin liittyvät SRVA-tehtävät ovatkin liittyneet näihin alueisiin.
Varuillaan on syytä olla myös Orivedeltä pohjoisen suuntaan Mäntäntietä lähdettäessä, kun taajama-alue päättyy.
– Siellä liikkuu erityisesti peuroja ja kauriita. Havaintoja on tehty myös tietä ylittävistä villisioista, Ahonen sanoo.
Ysitiellä Viitapohjan risteyksen tietämillä on syytä olla myös tarkkana, vaikka riistaonnettomuuksia siellä ei ole sattunut. Paikalla olevien jälkien perusteella metsästysseuran väki kuitenkin tietää, että sorkkaeläimillä on siellä kulkureittinsä.
– Ja tietysti aina silloin pitää olla hereillä, kun tien reunassa on hirvivaroitusmerkki. Ei niitä merkkejä ole sinne turhan takia laitettu, Ahonen painottaa.
Viime aikoina Ahonen on saanut myös tavallista enemmän tehtäviä Paltanmäen alueelle, jossa on tehty tietöitä.
– Se johtuu todennäköisesti siitä, että tietöiden vuoksi alueelta on jouduttu purkamaan riista-aitoja pois väliaikaisesti. Eläimillä on siis ollut enemmän kulkureittejä, Ahonen arvioi.
– Mutta muutenkin riistaonnettomuuksia tapahtuu yllättävän lähellä Oriveden keskustaa. Sen takia haavoittunutta eläintä, erityisesti kauriita, joudutaan joskus etsimään myös asuinalueilta ja talojen pihoista.
Aivan Oriveden keskustassakin SRVA-tehtäviä on ollut. Keskustien risteyksen ja Tokmannin kiertoliittymän väliseltä alueelta SRVA-henkilöt ovat hakeneet pois ainakin kolme kaurista, jotka ovat kuolleet törmättyään yhteen auton kanssa.
Virka-apu on vapaaehtoistyötä
Riistaonnettomuudet tapahtuvat useimmiten jo illan hämärryttyä. Kun SRVA-henkilö pääsee onnettomuuspaikalle, voi hämärä olla muuttunut jo täydeksi pimeydeksi, jolloin havaintoja on vaikea tehdä.
– Tehtävää voi hankaloittaa se, ettei kolarista ilmoittanut ole osannut kertoa riittävän tarkasti, missä onnettomuus on tapahtunut. Onnettomuuspaikka kannattaakin merkitä niin selkeästi, että sen huomaa heti. Hyvä tapa on kiinnittää johonkin lähelle muovipussi merkiksi, Ahonen opastaa.
Parhaimmissa tapauksissa SRVA-henkilön virkatehtävä onnettomuuspaikalla päättyy nopeasti.
Silloin loukkaantunut tai jo kuollut eläin löytyy helposti läheltä kolaripaikkaa, jolloin virka-apua antavan metsästäjän tehtäväksi jää lähinnä ruhon kuljettaminen pois paikalta.
– Mutta on niitäkin reissuja tullut tehtyä, joilta on kotiin päässyt vasta aamuneljän aikoihin monen tunnin jäljestämisen jälkeen, Ahonen sanoo.
Silloin tehtävän hoitamisessa on tarvittu myös osaavan koiran apua. Ahosella sellaisia on itsellään, joten virka-aputehtävää on hänen helppo lähteä suorittamaan.
SRVA-toiminnassa mukana olevat hoitavat tehtäviä täysin vapaaehtoispohjalta. Ahonen toivoo, että metsästystä harrastavien joukosta löytyisi myös jatkossa riittävästi niitä henkilöitä, jotka ottaisivat tehtävän hoitaakseen.
– Olen itse eläkkeellä, joten minun on aika helppo tähän tehtävään antaa aikaa. Itse pidän tätä monella tapaa tärkeänä työnä. Me autamme viranomaisia ja huolehdimme, ettei eläin jää kärsimään.
Kun riistaonnettomuus sattuu:
- Pysähdy ja varoita muuta liikennettä
- Huolehdi mahdollisista loukkaantuneista
- Soita yleiseen hätänumeroon
- Ilmoita tarkka kolaripaikka
- Merkitse kolaripaikka selkeästi
- Jos törmäät villisikaan tai karhuun, pysy autossa ja soita hätänumeroon
