Ulkojää syntyy kahden miehen talkoilla ja huvin vuoksi Länkipohjassa – luistelubaanaa on tarjolla rannassa ja kahden kilometrin lenkin verran

Länkipohja, jää
Lumi Heinonen, Varpu Ohralahti ja Risto Ohralahti ovat tulleet Branderinrantaan jääreittiä. Iida ja Eevi Laine, Hanna-Maria Melanen ja Matti Seppälä ovat saaneet jo luistimet jalkaan. Tsekinpaimenkoira Rymy pitää myös kiekkojen etsimisestä. Kuva: Leena Lähdesmäki

Kun korona sulki sisäkuntoilupaikat, ei Länkipohjssa jääty toimettomiksi ja ilman jääurheilumahdollisuutta.

Matti Seppälä ja Risto Ohralahti ovat tehneet Branderinrantaan luistelukentän ja noin kahden kilometrin mittaisen luistelu- ja potkukelkkailuradan.

– Kävin oikeastaan jo vähän aikaisemmin plussakelillä aukaisemassa kentän, kun jäällä oli vähän vettä. Siten jäänpinnasta tuli tasaisempi, kertoo Matti Seppälä.

– Kenttä oli tässä samassa paikassa jo viime vuonna. Olin joku kerta tässä kolaamassa, kun Risto meni tuosta ohi mönkkärillä ja kysyi, tarvitsisinko apua. Yhdessä on sitten pidetty säännöllisen epäsäännöllisesti näitä auki, aina silloin kun ehditään, kuvailee Matti Seppälä.

–Ja ihan huvin vuoksi. Tästä ei saa tulla työtä, nauraa Risto Ohralahti vieressä.

Länkipohja, jää
Iida ja Eevi Laine, Hanna-Maria Melanen ja Matti Seppälä ovat aktiivisia liikkujia. Jääkentän tekeminenkin tuntui siksi luontevalta. Kuva: Leena Lähdesmäki

Risto Ohralahti tunnustaa, että luistelu- ja potkukelkkailuradan takana on oikeastaan nainen – kuten yleensäkin.

– Vaimo käy tuossa Pihlajalinnalla töissä, ja tuumasimme, että hänen olisi mukava potkukelkkailla kotoa suoraan töihin jäitä pitkin. Niinpä sitten aurasin mönkijällä reitin pienpalloilukentän rantaan. Nyt jäällä menee reitti siis pienpalloilukentältä tänne Branderinrantaan ja pienen lenkin se tekee tuossa jäällä muutenkin.

Länkipohja, jää
Iida Laine tietää jo, miten asiat hoituvat Länkipohjassa – talkoilla! Jos aikuisten aika menee höpöttelyyn, voi kolaan tarttua itse. Kuva: Leena Lähdesmäki

Luistelu- ja kelkkailurata on sen verran leveä, että siinä mahtuu lenkkeilemään rinnakkain. Kävellenkin radalle tohtii lähteä, sillä pintaan on jätetty muutaman sentin kerros pehmeää lunta, jotta kenkä ja vaikka karvakaverin tassu pitävät.

Silti radalla on myös mukava luistella. Muutenkin miehet toivovat, että sopu sijaa antaa ja kentälle on paljon käyttöä.

– Kaikki ovat tervetulleita kentälle luistelemaan tai lenkkeilemään. Jos tarvetta on, mahtuu tähän tekemään vaikka isommankin kentän. Kaikki ovat tervetulleita myös kolaamaan eli jos matka suuntautuu tänne, voisi mukaan napata vaikka lapion tai lumikolan, vinkkaa Matti Seppälä.

– Ja jos jollain on ylimääräinen lumikola ja voisi antaa sen lahjoituksena tänne kentän laidalle, niin olisi tosi hyvä. Lupaan kyllä sen sitten keväällä huolehtia talteen. Muutkin jäänhoitovälineet olisivat tarpeen, vaikka sellainen leveä metallinen jäärauta.

Länkipohja, jää
Varpu Ohralahti ja tyttärentytär Lumi Heinonen tulivat kentälle potkukelkalla Risto Ohralahden tekemää reittiä pitkin. Kuva: Leena Lähdesmäki

Leave a Comment