Isänmaa on kallis lahja ja nippu oikeuksia, mutta myös tehtävä, vastuu ja velvoite – Heidi Jakara muistutti itsenäisyyspäivän puheessaan myös talvisodan hengen ylläpitämisestä

Heidi Jakara
Oriveden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heidi Jakara muistutti, että isänmaa on lahja, jonka hoitamiseen kuuluu myös velvollisuuksia. Kuva: Kuvakaappaus striimauksesta.

Oriveden itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin myös tänä vuonna perinteistä poikkeavalla tavalla.

Jo toistamiseen koronaepidemiasta johtuvien rajoituksien vuoksi varsanaiseen juhlatilaisuuteen osallistui vain rajallinen määrä henkilöitä ja tilaisuus lähetettiin suorana lähetyksenä Oriveden seurakunnan Facebook-sivujen kautta.

Itsenäinen Suomi täytti nyt 104 vuotta. Oriveden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heidi Jakara muistutti heti puheensa alussa, että mahdollisuudesta viettää itsenäisyyspäivää kiitos kuuluu kunnioitetuille sotiemme veteraaneille.

– Heidän lisäkseen kiitos kuuluu kaikille niille suomalaisille, jotka niin rintamalla kuin kotirintamallakin tekivät kaikkensa itsenäisyytemme eteen ja puolustivat isänmaatamme. Saamme elää itsenäisenä kansakuntana pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, jonka rakentamisesta kunnia kuuluu viime sotien jälkeen maatamme rakentaneille sukupolville.

Jakara kertoi itse kuuluvansa siihen sukupolveen, että hänen isovanhempansa ovat kertoneet hänelle kokemuksistaan ja tuntemuksistaan sota-ajasta. Jakara totesi näiden keskustelutuokioien avartaneen hänen näkemystään noista vaikeista vuosista.

– On tärkeää varmistaa, että niin nykyisillä kuin tulevillakin sukupolvilla on tietoa siitä, millaisin uhrauksin itsenäistä ja vapaata Suomea on puolustettu. Tämän vuoksi meillä tulee olla edelleen ymmärrystä puolustamisen merkityksestä ja tärkeydestä sekä aitoa maanpuolustustahtoa, Jakara sanoi.

Talvisodan hengen on säilyttävä

Jakara toi esiin, että kuluva vuosi on Lotta Svärd 100 vuotta -juhlavuosi. Järjestöä ja lottia on jo juhlistettu lokakuussa Helsingin Tuomiokirkossa järjestetyssä satavuotisjuhlamessussa, jossa rouva Jenni Haukio piti saarnan. Tuosta saarnasta Jakara nosti esille muutaman häntä itseään erityisesti puhutelleen kohdan.

– Rouva Haukio muun muassa korosti, että lottien elämää ohjasi päämäärä, joka oli yhteisen suomalaisen hyvinvoinnin rakentaminen sekä vastuun ja velvollisuudentunnon merkitys elämässä ja kaikessa toiminnassa. Lottia yhdistävä tekijä oli isänmaallisuus, tahto puolustaa omaa maata, sen ihmisiä ja elämänmuotoja, Jakara sanoi.

Lottien isänmaallisuus ei myöskään ollut pelkästään konkreettista työtä, vaan kysymys oli myös yhteishengen luomisesta ja ylläpitämisestä.

Saarnassa Jakaraa oli puhutellut myös Haukion esiin nostama talvisodan henki eli vakaumus siitä, ettei veljeä eikä ketään jätetä.

– Tämä talvisodan henki tulee kansakuntamme keskuudessa säilyä menneiltä sukupolvilta tuleville sukupolville, Jakara painotti.

”He olivat isiä, eivät kaatuneita”

Kuluvana vuonna on ollut myös Ylä-Pirkanmaan Sotaorpojen 20-vuotisjuhlapäivä.

Jakara kertoi lukeneensa Oriveden Sanomissa elokuussa julkaistun artikkelin, jossa yhdistyksen jäsenet kertoivat yhdistyksen toiminnasta ja omista henkilökohtaisista tuntemuksistaan sotaorpoina.

– Artikkelissa avataan sotaorpojen tuntoja ja puhuttelevin kohta tekstissä on kommentti ”He olivat meille isiä, eivät mitään kaatuneita”. Siksi he haluavat muistaa kynttilöin isiään sankarihaudalla erityisesti myös isänpäivänä marraskuussa. Me muut puhumme kaatuneista ja sankarivainajista, mutta sotaorvoille he olivat isiä, Jakara sanoi.

Puheessaan Jakara totesi, että viime sotien traumaattiset kokemukset koko kansakunnan ja erityisesti sodan kokeneiden kannalta ovat jäänet varjoon ja ainakin osin käsittelemättä. Näin on käynyt myös lottien, pikkulottien ja sotaorpojen kohdalla.

– Nykyään yhteiskunnan palveluna on kriisiapu, jota ei ollut sodan kokeneilla mahdollisuutta saada. Oli vain yritettävä pärjätä omin avuin ja kätkettävä tunteet pois näkyvistä.

Ei vain oikeuksia, vaan myös velvollisuuksia

Jakara muistutti, että isänmaa ja isänmaallisuus eivät saa olla vain juhla juhlien joukossa. Isänmaa ei Jakaran mielestä olekaan vain kallein lahja ja vain oikeuksia tuova ja merkitsevä asia.

– Se on myös tehtävä, vastuu ja velvoite. Meidän tulee esivanhempiemme työtä ja elämää arvioidessamme kiinnittää huomioita ulkoisten saavutusten lisäksi siihen uskollisuuteen, ahkeruuteen ja sitkeyteen, jolla he ovat isänmaamme parasta edistäneet.

– Niin arvioidaan kerran meidänkin saavutuksiamme, meidän, joilla on nyt vastuu yhteiskuntamme ja sen kansalaisten kaiken kattavasta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, Jakara päätti.

Oriveden nuorisovaltuuston puheenjohta Ida Heimo piti juhlapuheen. Arkistokuva: Taija Mehtonen

Omat keskeneräiset asiat on jätettiin taka-alalle

Nuorisovaltuuston puheenjohtaja Ida Heimo käsitteli puheessaan keskeneräisyyden teemaa. Hänelle sana keskeneräinen oli vielä edellisenä päivänä ollut sopiva adjektiivi kuvaamaan hänen puhettaan.

– Mutta keskeneräinen on varmasti jokaiselle tuttu sana arjesta, ainakin näin nuorena tuntuu, että kaikki on vähän kesken. Koulu on kesken, tulevaisuudensuunnitelmat ovat keskeneräisiä, näin esimerkiksi.

Heimo sanoi itse ajattelevansa keskeneräisyyttä positiivisuuden kautta.

– Uskon, että keskeneräiset asiat tulevat päätökseen ja käyvät parhain päin. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani koulu, se loppuu jossain kohtaa ja tulevaisuus alkaa varmasti hahmottua asioiden luisuessa joko omalla painollaan tai pienellä toiminnalla tai avustuksella oikeaan suuntaan.

Suomen Heimo totesi olleen jo 104 vuotta valmis, mutta ei paikalleen jämähtänyt, vaan jatkuvasti kehittyvä maa. Keskeneräinen Suomi oli sotien aikaan. Asiat järjestyivät kuitenkin itsenäisen Suomen kannalta hyvin ja siitä Heimo kiitti maan puolesta taistelleita.

– Osalla on ollut monenlaisia keskeneräisiä asioita omassa elämässään, jotain henkilökohtaisia asioita tai muuta. Mutta kutsun tullessa palvelemaan Suomea on urhoollisesti lähdetty rintamalle niin sotimaan kuin muullakin tavalla auttamaan Suomen maata.

– Omat keskeneräiset asiat on jätetty taka-alalle yhteisen hyvän ja yhteisen Suomen vuoksi, Heimo totesi kiittäen.

Mika Tapiolinna
Oriveden seurakunnan kirkkoherran mielestä oli tärkeä asia, että itsenäisyyspäivän juhlaa pystyttiin viettämään. Kuva: Kuvakaappaus striimauksesta

Kolmen peruspilarin varaan voi jo rakentaa

Oriveden seurakunnan kirkkoherra Mika Tapiolinna piti tärkeänä, että itsenäisyyspäivän juhlaa päästiin viettämään. Sen myötä voi pysähtyä miettimään, mitä itsenäisyys ja kotimaa kenellekin merkitsevät.

Tapiolinna kehotti myös miettimään, millaista taitoa ja viisautta tarvitaan nyt, jotta Suomi voi edelleen pysyä itsenäisenä sekä pärjätä maailmalla vaikutusvaltaisena, arvostettuna maana, jonka esiin nostamia näkökulmia kuunnellaan.

– Itse miettisin näitä asioita siitä näkökulmasta, että mitkä ovat meidän maallemme niitä tärkeimpiä peruspilareita. Kun nämä tärkeimmät peruspilarit ovat tiedossa, niiden varaan on hyvä lähteä rakentamaan oman itsenäisen maamme tulevaisuutta.

Tapiolinna totesi, että yksi itsenäisyyden ajan peruspilari on ollut ja pitää edelleen olla se, että Suomi halutaan pitää itsenäisenä. Siihen Tapiolinnan mukaan liittyy kansan halu huolehtia maanpuolustustahdosta.

– Toinen tärkeä pilari on huolehtia, että pysymme ajan hermolla maailmanlaajuisesti. Tämä toteutuu ennen kaikkea niin, että pidämme huolen siitä, että meillä on riittävä osaaminen koulutuksen kautta ottaa asioihin kantaa viisaalla tavalla.

Kolmas ja Tapiolinnalle itselleen tärkein peruspilari on kaiken keskellä muistaa, keneltä kaikki lopulta tulee ja kuka tätä kaikkea lopulta pitää koossa.

– Mitä voisimme tänä itsenäisyyspäivänä toivoa. Ainakin taitoa ja viisautta hoitaa omaa isänmaata, siihen liittyviä asioita.

– Voimme pyytää sitä, että Jumala itse antaisi meille viisautta vetää niin sanotusti oikeista langanpäistä, jotta tämä kotimaamme, kotipitäjämme voisi kulkea eteenpäin ja jotta myös kiinnostus tätä aluetta kohtaan kasvaisi, Tapiolinna päätti.

Leave a Comment