Orivesiläisen Topi Vainion verstaan kätköissä majailee lähes miehen mittainen komea kaksilapainen puinen potkuri. Se liittyy hänen ja veljensä Timo Vainion isän, Aleksi Vainion menneiden aikojen monipuolisiin moottoriharrastuksiin.
Veljekset muistelevat kertomusta, jonka päähenkilöitä olivat heidän isänsä lisäksi Lauri Saario ja Valdemar Toivonen. Tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun loppupuolelle. Isä-Aleksi tapasi niistä kertoa usein ja mielellään.
– Tämä kolmen kopla suunnitteli jääkelkan rakentamista. Hyvä paikka tähän oli Saarion korjaamo, joka sijaitsi vähän matkaa kirkon alapuolella. Saario tunnettiin keksijänä, joka kehitteli pajassaan aina kaikenlaista uutta.
Tarkoituksena oli rakentaa kelkka, joka kulkisi jäällä omin avuin eli moottorivoimin. Pienen suunnittelun jälkeen pajalla syntyikin laitteen runko, johon sijoitettiin ei enempää eikä vähempää kuin Harley-Davidson-moottoripyörän moottori.
Potkuriakseli sijoitettiin koneen yläpuolelle, ja voimansiirto hoidettiin ketjulla. Innokkaat rakentajat veistivät itse laitteen potkurin viiden tuuman ”piirusta”. Tämän jälkeen oli vuorossa ensimmäinen koekäyttö.
– Kaverukset virittelivät kelkan testausta varten verstaan ovelle. He ankkuroivat laitteen kiinni, jotta se pysyisi paikallaan. Sitten he käynnistivät koneen ja antoivat sille kierroksia niin, että kertoman mukaan työkalut alkoivat tippua verstaan seiniltä. Kyseessä ei siis ollut mikään ihan leikkivehje.
Lupaavan alun jälkeen koekäytössä tapahtui jotain melkein kohtalokasta. Potkurin toinen lapa katkesi, ja siitä irronnut pätkä lähti liitelemään. Kappale pysähtyi lopulta Toivosen selkään.
– Siinä oli iso annos onnea mukana, sillä lavan kappale iskeytyi selkään lappeellaan eikä kärki edellä. Toivonen selvisi tömäyksestä likimain pelkällä säikähdyksellä, mutta pahemminkin olisi voinut käydä.
– Siinä vaiheessa tuo hulluttelu loppui siihen, kertaheitolla.
Uusi potkuri on kuin eilen tehty
Kelkan, tai ainakin potkurin tarina kuitenkin jatkui. Ajatus toimivan kelkan valmiiksi saamisesta ei jättänyt kolmikkoa rauhaan. Miehet teettivät uuden potkurin, joka valmistui Karhumäen tehtaalla Jyväskylän Keljossa.
Potkuri oli viimeisen päälle ammattilaisten työtä, niin että ainakaan siitä kelkan toteutus ei jäisi enää kiinni.
– Isä kertoi tarinaa aina näin pitkälle. Mutta sitä emme tiedä, pyörittivätkö kaverukset enää tuota uutta potkuria. Ehkä he saivat hommasta tarpeekseen ja lopettivat hyvän sään aikana, kun Valdemar sentään säilyi hengissä.
Potkuri tuli veljesten haltuun heidän isänsä jäämistöstä. Liimapuusta muotoitujen lapojen lakkapinta ja metalliosat kiiltävät kuin potkuri olisi tullut juuri tehtaalta ulos.
– Olen vähän hionut lapaa muutamasta kohdin. Potkuri on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan, sillä sitä ei ole pidetty koskaan ulkona, Topi toteaa.
– Joku sanoi, että potkuri on ihan väärässä paikassa täällä verstaalla. Voisihan se varmaan olla jossain paremminkin näkysällä ja muidenkin ihailtavana, jos jokin sopiva paikka ilmaantuisi.
