Kopran sahasuvun historia kaikkine käänteineen on nyt tallennettu kansien väliin. Loppukesästä ilmestynyt ”Kun niin perkeleesti sahaa” on saanut niin hyvän menekin, että kirjan painos on tilapäisesti lopussa.
Eikä ihme, sillä kysymys ei ole mistään kuivasta ja silotellusta yrityshistoriikista, vaan teosta lukee kuin jännityskirjaa, odottaen seuraavaa käännettä ja koettelemusta lähes henkeään pidätellen.
Myös kirjan kieli on elävää ja ilmaisuvoimaista, mikä ei tekijät tuntien ole ihmekään. Varsinkin historioitsija Teemu Keskisarja tapaa sanoa asiat suoraan ja kaunistelematta, eikä Sakari Siltalakaan ole kirjoittajana kuivimpia.
Vielä oli elossa ja voimissaan asiat muistavia
Keskisarja painottaa, ettei kyse ole yksioikoisesta tilauskirjasta, vaikka aloite kirjan tekoon tulikin Kopran sahasuvun historiaa jatkavan Versowoodin suunnasta.
– Tämä tarina piti saada talteen ja kansien väliin nyt siksi, että vielä on elossa ja voimissaan ihmisiä, jotka muistavat Kopran sukuhistorian varhaisvaiheita. Tallensimme haastattelut, joista yrittäjät toivon mukaan voivat oppia jotain vielä vuosisadan päästä, sanoo monista kirjoista ja tv-esiintymisistä tunnettu Suomen historian tohtori.
Miksi juuri he valikoituivat kirjan tekijöiksi?
– Olemme molemmat tehneet aiemmin monta kirjaa metsäteollisuuden historiasta. Kirjoitamme niin tosia tarinoita kuin osaamme, suomen kielellä. Luultavasti tästä syystä monenlaiset instituutiot pyytävät meitä historioidensa kirjoittajiksi, Keskisarja mietiskelee sähköpostissaan.
– Myös Koprat olivat näitä kirjoja lukeneet ja ilmeisestikin niiden tyylistä pitäneet, täydentää Siltala.
Kirjanteko kesti pari vuotta, ja haastatteluita tehtiin pitkin matkaa, aivan loppumetreille saakka. Ensimmäiset haastattelut on lähdeluettelon mukaan tehty syksyllä 2019, suuri osa työstä viime vuonna. Lähdeluettelo on pitkä ja perinpohjainen, Oriveden Sanomatkin siellä on mukana.
– Kova homma se toki oli. Aihe vaati uppoutumista ja eläytymistä. Sahabisnestä oli jotenkin vaikea tajuta. Miksi juuri Koprat selvisivät hengissä ja kasvoivat silloin, kun sadat sahurit ympärillä kuolivat pois, Keskisarja pohdiskelee.
– Menestyksen salaisuus oli vaikea selvittää. Mutta kaiketi se löytyi Koprien peräänantamattomasta luonteesta, liikevainusta ja -vaistosta tai ”sahaamisen himosta”, joka siirtyi isältä pojille.
Merisalon hauiksesta Teutorin pirtukauppaan
– Kirjan nimi oli erittäin vaikea keksiä. Juuri ennen kuin kirja meni painoon, tuli tuo Perkeleesti… Hyvinhän se kuvaa Koprien elämäntaistelua, Keskisarja kuittaa.
– Lopulta löytyi mainiosti sahamiesten karskiakin kulttuuria kuvaava nimi. Sehän napattiin Arto Merisalon lausumasta haastattelussa, joka alkoi mieleenpainuvasti: Merisalo kääri paidanhihansa ja näytti sirkkelin silpomaa hauista. Se oli muisto kesätöistä ruovesiläisellä sahalla, Siltala kertoo sähköpostitse Frankfurtin kirjamessuilta.
– Minulle hauskin hetki historioitsijana oli löytää asiakirjat sahadynastian perustajan Teutori Kopran pirtukaupasta. Käsittääkseni nykyiset Koprat eivät olleet tienneet, että isänsä ja nuorempien Koprien isoisä istui linnassa. Tämä seikka toi lisää draamaa suvun selviytymistarinaan, Teemu Keskisarja sanoo.
Teutorin oikeudenkäyntiä 1930-luvulla koskevat asiakirjat olivat erittäin vaikeita löytää ja käyttää. Niissä oli kosteusvaurioita ja hometta ja ne olivat käyttökiellossa.
– Onneksi Kansallisarkisto järjesti konservoinnin jonon ohi. Ilman näitä lähteitä Koprien ihmishistoriasta olisi jäänyt puuttumaan olennainen luku, Keskisarja kiittelee.
Hankkeeseen toivottiin ja etsittiin sahateollisuutta ja paikallishistoriaa tuntevat asiantuntijat, jotka kommentoivat tekstiä pitkin matkaa.
– Toki Kopratkin lukivat, mutta alusta asti oli selvää, ettei tekstiin puututa ja että kirja tehtiin täysin vapain käsin ja lopulta vielä harvinaisen avoimesti, Sakari Siltala kertoo.
Pakkomielle pitänyt sahureita otteessaan
Hyvinäkin päivinä konkurssi tuntui väijyvän nurkan takana. Jonkinlainen pakkomielle kuitenkin näyttää pitäneen sahureita otteessaan.
Sakari Siltala nauhoitti kymmeniä, ehkä satojakin tunteja kymmenien asianosaisten haastatteluja.
– Keijon, Villen ja Pekan kanssa varsinkin puhuttiin paljon, mutta tärkeitä olivat myös monet bisneskumppanit, kaverit ja kylänmiehet. Arkistoista tehtiin löytöjä etenkin kirjan alkupäähän ja loppuun sitten paljon lehdistä myös. Metsäteollisuudesta on kirjoitettu paljon, mutta sahateollisuudesta vähemmän ja usein edellisen sivujuonteena, siksikin aihe oli tärkeä, Siltala painottaa omassa viestissään.
Haastattelut olivat lopputuloksen kannalta tärkeitä, koska arkistot olivat melko niukkoja ja kuivia. Aluksi ei Siltalan mukaan meinannut löytyä tietoa tietyistä ajanjaksoista, mutta tässäkin haastattelut lopulta auttoivat.
– Työnjaossa minä keskityin taustaan, varhaisvaiheisiin eli Karjalan Kannakseen ja evakkotiehen, jotka sotahistorioitsijana tunnen. Olemme myös tottuneet edellisissä projekteissa korjailemaan toistemme faktoja ja kieliasua, Teemu Keskisarja kuvailee työprosessia.
Lähdepohjan takia tutkimusotteesta tuli miehet kertovat -tyyppinen. Muistikuvia on sitten viilletty lähdekritiikillä.
Historioitsijoita mietitytti sahaamisen ihanuus ja kurjuus. Siitä haluttiin tallentaa kirjaan jotain ylisukupolvista ja aikaa kestävää, ja siinä on myös onnistuttu, kiitos tekijöiden huolellisen paneutumisen.
