Olen täältä kotoisin, ja kalastin Sammalistolla kesäisin ja Aakkojärvellä useana talvena kouluaikana. Lisäksi kiertelin veneellä kesäisin lähinnä ylöspäin Savonjokea pitkin, Kokkilanselälle. Kerran etenin kaverini kanssa Jaarlansalmista aina Kattilalahdelle asti. Eli tunnen mielestäni nämä olosuhteet kohtuullisesti.
Kun tänä vuonna kalastin Kokkilanselällä neljällä katiskalla, havahduin siihen, kuinka työlästä on saada vene vesille näillä vesillä. Samaten kun vesi laski, oli veneen saanti ylös melko mahdotonta yksin, kun veneluiska puuttuu.
Olen toistaiseksi Saarijärven osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtajana. Vesialuetta on siellä meillä yli 3000 hehtaaria ja liikevaihtoa yli 20 000 euroa/vuosi. Olemme panostaneet kalastajien pääsyyn vesialueelle. Sama koskee myös palokuntaa ja muuta pelastuspalvelua, joiden hallussa ovat kartat veneluiskista.
Esimerkkini tästä yhteistyöstä tulee Pylkönmäen Siltasalmesta, jonne tehtiin veneluiska maantien ja vanhan maantien väliin. Yhteistyökumppaneita oli runsaasti, muun muassa kolme valtion viranomaista, 1 muu osakaskunta, yrittäjiä, ja siksi se saatiin siihen. Kun se siihen tuli, ajoi palolaitos kohta siihen testatakseen luiskan ja totesi sen kelvolliseksi. Onnistuessaan hanke palvelee siis monia eri tahoja yhteiskunnassa. Eivätkä ne veneluiskat ole mitään häiriöpesiä.
Täällä minusta tilanne on sama kuin 1970-luvulla Kekkosen aikana. Isännät ja rengit kalastavat ja veneet ovat tilan rannassa. Muuta ei tarvitakaan?
Vesialueen osakaskunnat kokouksissaan hallinnoivat yhteisiä vesialueita toimien yhteisaluelain (758/2018) mukaisesti. Järjestäytymättömiä osakaskuntia on täällä vielä paljon. Osin tästä johtunee, ettei ole kiinnostusta edistää kalataloutta tai kalastajien pääsyä vesille.
Osakaskuntien yhdistämisestä on puhuttu jo kymmeniä vuosia, mutta toimenpide kaatuu yleensä rahaan tai haluun lähteä pistämään itsensä likoon. Kuitenkin rahaa tulee osakaskunnille muun muassa omistajakorvauksina vuosittain, ja se käytetään yleensä istutuksiin, vaikka juuri kukaan ei enää järvillä kalastakaan. Ei pelkkä kalakanta tuo kalastajia. Pitää olla kulkuyhteys vesistöön pysäköintipaikkoineen.
Olen tänäkin keväänä ja kesänä ottanut tämän esiin jo monen paikallisen ihmisen kanssa jutellessa, ja lähes poikkeuksetta kaikki päivittelevät juuri vesille pääsyn vaikeutta. Längelmävedelle kyllä pääsee, mutta muualle ei. Kalastajia olisi, lupatuloja tulisi, jos olisi investoitu edes soutuveneiden paikkoihin ja niiden veneluiskiin.
Esimerkiksi Saarijärvellä on vain kaksi järveä, johon ei ole saatu uisteluveneille veneluiskaa. Parhailla järvillä, muun muassa Saarijärvi, Pyhäjärvi ja Summasjärvi, on kaikilla vähintään kaksi uisteluveneiden veneluiskaa. Ja lupakauppa käy, koska luvanmyyntitapoja on paljon.
On muistettava myös kalastuslaki (379/215), joka mahdollistaa viehekalastuksen veneellä, jos kalastaja on alle 18-vuotias tai 65 vuotta täyttänyt tai maksanut kalastonhoitomaksun. Osakaskunnilla tulisi olla valmius myydä hänelle esimerkiksi matkapuhelimella lisälupia ja tarjota veneluiskalle paikka. Nuorisollekin tulisi tekemistä. Kalatalousalue voisi näitä koordinoida tarvittaessa yhteistyössä kuntien kaavoitusviranomaisten kanssa. Rahoitusta saavat osakaskunnat itseltä ja yhteiskunnalta, ely-keskukselta.
Halvimmillaan veneluiska soutuvenekokoluokan veneille saadaan aikaiseksi, jos tie kulkee jo nyt riittävän lähellä vesistöä, ja toiseksi ranta on riittävän syvä, yli metrin syvyinen kolmen metrin päästä. Sitä voi kaivaa ja usein pitääkin lieju ja eloperäinen maa poistaa. Tarvitaan suodatinkangas pohjamaan ja tulevan murskeen erottamiseksi sekä Käytetään salaojia ja kuitukangasta tarvittavan tien ja pysäköintimahdollisuuden kuivattamiseksi. Pintaan sitten murske.
Uisteluveneiden veneluiskan on oltava syvempi ja betoniluiskattu esimerkiksi elementtitehtaan jäte-elementeistä.
Itse veneiden pysäköintipaikka on helpompi tehdä. Meillä se esimerkiksi Kiikelyssaaren edessä on tehty niin, että selkeästi keväisen vedenkorkeuden yläpuolella on nostettu 2 isoa kiveä ja niiden välilläe on pingotettu tukeva ketju, johon saa veneen hyvin kiinni. Ketjun rannan puoli on tasattua maata.
Majakosken yläpuolen venepaikkaan on kaivinkoneella juntattu pystyyn kaksi- ja puolimetriset sähköpylväät, joissa on lenkit kiinnipitämistä varten. Edellytämme, että joka veneessä on omistajan nimi selkeästi. Perimme myös maksun veneiden säilytyksestä rakennetuissa paikoissa. 20–25 euroa vuodessa venepaikasta riippuen.
Nyt hihat heilumaan ja kalastajat järville. Kireitä siimoja!
Jukka Nikkilä
Saarijärven osakaskunta, hoitokunnan pj.
