Julkisuudessa on ollut viime aikoina keskustelua lastensuojelun heikosta kantokyvystä ja psykiatrian osastojen täyttymisestä. Ja kyllä, tämä on totta.
Yhteiskunnassamme elää useita pahoinvoivia lapsia ja nuoria ja he tarvitsevat apuamme. Sen sijaan, että lisätään painetta lastensuojeluun ja psykiatrialle, pitäisi paneutua juurisyihin, mistä nämä ongelmat kumpuavat? Lapsen oireilu voidaan todeta jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Siihen hetkeen lapsen ja perheen pitäisi saada apua.
Meille päivystävään lastensuojelulaitokseen tulee hyvin huonovointisia lapsia. Toimimme usein lähestulkoon psykiatrian sivuyksikkönä, me emme voi laittaa lappua luukulle tai valikoida asiakkaita. Kaikki apua tarvitsevat lapset otetaan vastaan.
Lastensuojelulaitoksessa ei ole kuitenkaan moniammatillista tiimiä työmme tukena, kuten psykologia, toimintaterapeuttia ja lääkäriä. Meillä on kyllä muutoin huippuammattilaisia ohjaajia ja sairaanhoitajia tekemässä työtä lasten, nuorten ja perheiden eteen.
Perhetukikeskuksen johtajana olen ylpeä henkilöstöstäni ja kiitollinen siitä ruohonjuuritason työstä mitä he tekevät. Joskus olen murtunut kyyneliin, kun olen sivusta seurannut kuinka hienosti he kohtaavat kriisitilanteessa olevia lapsia ja nuoria.
Työssä on jatkuvasti läsnä fyysisen väkivallan uhka ja työ on myös henkisesti erittäin vaativaa lastensuojelutyötä. Esimiehenä minä olen huolissani työntekijöiden jaksamisesta. Uusia yksiköitä ja henkilöstöä ei saada tuosta vaan lisää, nyt pitää palata juurisyihin ja ennaltaehkäisyyn.
Ennaltaehkäisevään perhetyöhön ja varhaiseen puuttumiseen tulee panostaa. Eri viranomaistahojen ja ammattilaisten saumatonta yhteistyötä tulee kehittää ja palveluita tehostaa.
Perheiden pitää saada apua oikea-aikaisesti ja kunnan on tarjottava riittävät tukitoimet arkeen. Lapsiperheiden kotiapuun tulee panostaa sekä etsiä ratkaisuja lapsiperheköyhyyden vähentämiseen ja tukea työllistymisessä.
Koronan aiheuttama poikkeustilanne on lisännyt arjen kuormittavuutta ja tukiperheitä tarvitaan lisää. Parhaimmillaan tukiperhetoiminnassa syntyy merkityksellisiä ja kestäviä ihmissuhteita.
On tärkeää, että kouluissa on opettajien tukena riittävästi koulunkäynninohjaajia, koulupsykologeja ja koulukuraattoreita. Koulu on merkittävässä roolissa lapsen ja nuoren elämässä ja nämä palvelut on turvattava lastemme tueksi myös tulevaisuudessa.
Päihteidenkäyttö ja sen moninaiset seuraukset näyttelevät yhä useamman ja entistä nuoremman lapsen kohdalla. Yhä nuoremmat käyttävät silmitöntä väkivaltaa ja sekaantuvat rikolliseen toimintaan. Suunta on huolestuttava.
Tiedämmekö me aikuiset ja vanhemmat, missä meidän lapsemme liikkuvat? Joskus nuori on saattanut käyttää jo pitkään päihteitä tai liikkua rikollisissa piireissä, eikä lapsen vanhemmilla ole ollut tästä mitään tietoa. Meidän pitää olla kiinnostuneita mitä lapsemme tekevät, kenen seurassa he liikkuvat, selkeät rajat arjessa ja ennen kaikkea riittävästi rakkautta pitää näistä rajoista kiinni.
Meidän tulee olla lasten ja nuorten tukena, kuunnella heitä ja antaa riittävästi aikaa. On tärkeää, että lapsilla ja nuorilla on yhteisiä tiloja ja toimintaa, joissa he kohtaavat myös turvallisia aikuisia. Aikuisten tehtävänä on luoda turvallinen kasvuympäristö.
Lapsissa ja nuorissa on meidän tulevaisuus, heihin kannattaa investoida.
Miia Nippala
Orivesi
perhetukikeskuksen johtaja ja sijaisäiti
kätilö (YAMK)
kuntavaaliehdokas (kok.)
