Tiekunnan tehtävä on järjestää tien hoito ja kerätä sitä varten tiemaksuja tiekunnan osakkailta.
Näin se yksinkertaistaen menee. Moni maaseudun asukas tai mökkiläinen on tiekunnan osakas, mutta osakkuus muistetaan lähinnä laskun kolahtaessa postista, tien ollessa kuravelliä tai talvella auraajaa kaivatessa.
Jotta tien hoito sujuisi, perustusten pitää olla kunnossa. Valtion teillä puhutaan korjausvelasta, mutta myös monen yksityistien runko on niin huonossa kunnossa, että se vaatisi peruskorjauksen. Suomen Tieyhdistyksestä kantautuu hyviä uutisia.
– Nyt on tälle vuodelle 30 miljoonaa euroa valtion tukirahoja jaossa yksityisteiden peruskorjaukseen, kun pitkään oli vain pari miljoonaa. Viime vuonnakin rahaa oli käytettävissä 20 miljoonaa euroa, sillä saa jo jotain aikaan, sanoo yksityistieasiantuntija Simo Takalammi Suomen Tieyhdistyksestä.
Näihin peruskorjausavustuksiin on jatkuva haku.
– Joten tiekunnat nyt kipin kapin yhteys paikalliseen ely-keskukseen, sieltä saa neuvoja ja ohjeita, Takalammi kannustaa.
Postilaatikkoparlamentti ei hoidosta päätä
Hyväkuntoinen tie ei kesäaikaan paljon hoitoa vaadi. Pientareet pitää niittää ja tie olisi hyvä lanata. Jos se pölyää, niin suola sitoo pölyä.
– Viime aikoina syksyt ovat olleet sellaisia, ettei talvi tule ollenkaan. Sateiset syksyt ovatkin ongelma monelle yksityistielle. Rumpujen on silloin oltava kunnossa, jotta tie pysyy kuivana.
– Lumitalvina taas havahdutaan siihen, ettei auraus ole toivotulla tasolla. Tiekunta itse päättää, millaisen talvihoidon tilaa, ja jos aina valitaan halvin, se saattaa riittää vähälumisina talvina, mutta ei silloin, kun lunta tupruaa enemmän.
Yleisimmät ongelmat, joita tiekunnissa nousee ilmoille, liittyvät yleensä hallintoon, esimerkiksi kokousmenettelyyn.
Samoin tienhoito saattaa puhuttaa. Palvelutason, johon pyritään, määrittelee vain ja ainoastaan tiekokous, ja sitä käytännössä toteuttaa kokouksen valitsema tiekunnan hoitokunta. Se myös huolehtii toimenpiteiden riittävyydestä ja oikea-aikaisuudesta, usein yhdessä tieisännöitsijän kanssa.
Tieisännöitsijöiden rooli tienhoidon organisoijina on kasvanut laajalti ja muuttanut yksityisteiden hoitoa. He ovat ammattilaisia näissä asioissa, ja ihmiset ovat yhä halukkaampia ostamaan palveluita, jotka ennen tehtiin talkoilla.
– Sekin toki maksaa, mutta on myös huoletonta, ja osakasta kohti kustannukset eivät nouse kovin korkeiksi.
Ristiriitoja saattaa tulla siitä, ettei olla tietoisia tiekunnan asioista tai odotukset eivät kohtaa todellisuutta. Siksi Takalammi suosittelee olemaan aktiivinen ja osallistumaan tiekokouksiin, sillä postilaatikkoparlamentti ei asioista päätä. Auraukseen ryhtymisen raja, vaikkapa viisi senttiä lunta, on hyvä sopia tietä hoitavan urakoitsijan kanssa täsmällisesti.
Tieyksiköt voivat muuttuakin vuosien mittaan
Isot hakkuut tai rakentaminen saattavat tuoda tielle tavallista raskaampia ajoneuvoja, jolloin se myös kuluu enemmän. Takalammi muistuttaa, että metsänomistaja on maksanut vuosikausia tiemaksuja metsänsä osalta, joten hakkuiden tullen ei ole aihetta lisämaksuihin, mutta jos rakentaa talon, silloin menee lisämaksu.
Toisaalta kun vakituiset asukkaat tien varresta muuttavat kaupunkiin, tieyksiköiden määrää alennetaan vapaa-ajan asunnon mukaan.
Tieyksiköiden määräytyminen ei sinänsä yleensä tuo epäsopua – paitsi jos ollaan jo valmiiksi sukset ristissä, niistäkin saatetaan hakea riidan aihetta.
Maanmittauslaitos julkaisee yksiköinnin suositusta Maanmittauslaitoksen internet-sivuilla. Viimeksi suosituksia on päivitetty loppuvuonna 2018. Silloin täsmennettiin painolukuja omakotitalolle, vapaa-ajan asunnoille ja metsälöille.
– Viestini yksityistien osakkaalle on, että maalaisjärjellä tässäkin selviää. Ei kannata pelätä lähteä mukaan tiekunnan hoitokuntaan, se on käytännön työrukkanen ja valmistelija. Ja ainakin kannattaa osallistua kokouksiin, silloin pääsee itse vaikuttamaan tien hoitoon. Siinä oppii vapaa-ajan asukaskin samalla tuntemaan naapureita ja pääsee vähän mukaan kylän elämään, Takalammi kannustaa.
Laki sallii nyt tiekunnillekin etäkokoukset
Tiekunnat ovat olleet koronapandemian aikana suurissa ongelmissa pakollisten kokousten järjestämisen kanssa. Tiekuntien kokouksia on jäänyt pitämättä ja tiemaksujen laskuttamisessa on ollut vaikeuksia.
Viime vuonna koronapandemia aiheutti soittotulvan Tieyhdistykseen erityisesti kokousjärjestelyihin liittyvissä kysymyksissä. Miten toimia, kun kokousta ei voi pitää koronarajoitteiden takia, mutta rahaa tienpitoon tarvitaan?
Yksityistielain 58. pykälän muutos kokousjärjestelyjen osalta on vihdoin tullut voimaan, mikä helpottaa huomattavasti tiekuntien toimintaa.
– Ihmiset ovat oppineet osallistumaan moniin asioihin etänä ja tiekunnilta on paljon kyselty, olisiko se mahdollista myös tiekunnassa. Voimassa ollut yksityistielaki vaati aiemmin, että etäkokouksista on täytynyt päättää ennalta, joten pandemian yllättämissä tiekunnissa tätä mahdollisuutta ei ole voitu hyödyntää, Takalammi sanoo.
Tiekunnalla on edelleen valta päättää, mahdollistaako se etäosallistumisen vai ei, eli kyse ei ole tieosakkaiden subjektiivisesta oikeudesta.
Tiekunnalla on myös aina oltava fyysinen kokouspaikka, johon tieosakkaalla on oikeus saapua kokoukseen. Tieyhdistys pitää tätä tärkeänä, koska kaikki tieosakkaat eivät osaa tai halua käyttää tietokoneyhteyttä.
Etäosallistumismahdollisuudesta piti aiemmin päättää tiekunnan kokouksessa ja sitä pystyi käyttämään vasta myöhemmissä kokouksissa. Nyt etäkokous onnistuu suoraan hoitokunnan päätöksellä.
Myös postitse äänestäminen mahdollista
Lakiuudistus mahdollistaa myös postitse tapahtuvan äänestyksen tiekunnan kokouksen asioista. Tällöin kokouskutsun liitteenä voi olla äänestyslomake, jolla tieosakas voi antaa äänensä kokouksessa käsiteltäviin asioihin.
Tieyhdistys pitää etävaihtoehtoa tervetulleena mahdollisuutena ja arvioi sen olevan käyttökelpoinen tavanomaisen vuosikokouksen järjestämisessä ainakin pandemiaoloissa. Yhdistys suosittaakin nyt tiekuntien ryhtyvän järjestämään rästiin jääneitä kokouksiaan etäyhteyksillä.
– Vuosi sitten suosittelimme, että tiekunta voi laittaa laskut liikkeelle ja liittää mukaan huomautuksen, että nämä laskutetaan nyt ja jos maksut muuttuvat, niin oikaistaan jälkikäteen. Se oli tilanteen sanelema keino luovia eteenpäin, ja näin se monessa tiekunnassa hoidettiinkin, mutta ei tätä voi tavaksi ottaa.
– Jos viime keväästä jotain opittiin ja tautilukemat ovat riittävän alhaalla, olisi kokoukset pidettävä kiireesti tarpeeksi väljissä paikoissa, vaikka pellonpientareella tai tanssilavalla, kun ei syksystäkään ole mitään takeita, Takalammi hoputtaa.
Juuri perjantaina Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto kuitenkin kielsi yleiset kokoukset alueellaan huhtikuun loppuun saakka, joten tämäkin määräys estää toistaiseksi tiekokouksien pitämisen fyysisesti samassa paikassa.
