Oriveden Sanomissa oli 24. helmikuuta Kynät puhuvat -palstalla laaja katsaus mielipiteisiin ilmaston muuttumisesta otsikolla: Ajatuksia ilmastonmuutoksesta.
Eipä paremmin voi asiaa ilmaista. Nyt onkin todellinen tilanne, kun kuntavaaleissa valitaan tuulivoiman suosijat ja vastustajat. Teollisuus puoltaa ja ihmiset vastustavat.
Termit hiilijalanjälki ja hiilinielu ovat tulleet yleiseen käyttöön etenkin ilmastosta keskusteltaessa. Mitä näihin käytettyihin sanoihin sisältyy?
Hiili on alkuaine, joka tunnetaan ulkoasultaan ”hiilen mustana”. Suurin osa maapallon hiilestä ei ole mustaa, vaan sen olomuoto vaihtelee kaasusta vihreään kasvustoon. Ilmassa hiili on hiilidioksidina. Sen pitoisuus oli 100 vuotta sitten 0,028 % ja nykyään 0,411 %.
Hiilidioksidipitoisuuden nousun on päätelty nostavan ilmakehän lämpötilaa. Ilmakehä on typen, hapen, hiilidioksidin ja eräiden jalokaasujen seos. Ilmakehän tiheys on normaalisti 1,29 kg/km ja hiilidioksidin 1,98 kg/km.
Hiilidioksidia tulee ilmakehään kaikesta palavasta mukaan lukien ihmisten ja eläinten hengitys. Lisäksi hiilidioksidia tupruaa tulivuorista, josta kuuluisin Etna alkaa parhaillaan pihistä. Toisin sanoen hiilidioksidin päästöaukot ovat moninaiset.
Yksityisen ihmisen hiilijalanjälki tulee kunkin ihmisen aiheuttamasta hiilidioksidipäästöstä. Valtion kuten Suomen hiilijalanjälki lasketaan jakamalla kokonaispäästöt asukasluvulla. Siinä Suomelle vähäväkisenä ja paljon lämmitystä tarvitsevana maana tulee kohtuuttoman pitkä jälki.
Todellisuudessa Suomen päästöt ovat korkeintaan tuhannesosa koko maapallon päästöistä ja lisäksi täällä on todettu olevan maapallon puhtain ilma ja vesi. Suurimmat päästöt tulevat Aasian väkirikkaista maista, mutta niillä pieni jälki laskutavasta johtuen.
Hiilinieluiksi yleisessä mielipiteessä lukeutuvat viherkasvit. Niiden viherhiukkasten toiminta auringon valon katalysoimana muuttaa ilmakehän hiilidioksidia kasville välttämättömiksi rakennusaineiksi.
Kivihiilikaudella maapallolla oli voimakas tulivuoritoiminta ja ilmakehässä oli siitä syystä ylen määrin hiilidioksidia. Kasvillisuus kukoisti ja koko pallo oli valtavan kasvillisuuskerroksen peitossa. Nykyään nuo kerrostumat ovat kivihiiltä.
Tavan takaa hoetaan pohjoisen havumetsävyöhykkeen merkitys hiilinieluna. Jokaisen suomalaisen luulisi ymmärtävän sen, että puut nielevät hiiltä vain kasvukautenaan, joka täällä kestää noin viisi kuukautta vuodessa. Muuna aikana hiilidioksidi sitoutuu ilmassa olevaan hienojakoiseen veteen.
Ilmakehän hiilidioksidi menee jatkuvasti kasvien nieluun havumetsävyöhykkeen eteläpuolella. Täällä sitä tapahtuu vain kesällä. Suurin osa hiilidioksidista liittyy veden kiertokulkuun ja hiili kerrostuu karbonaattina mereen.
Hiilinielut toimivat parhaiten kasvavissa metsissä. Vanhan ja lahoutuvat metsät eivät niele hiiltä. Ne ovat hiilivarastoja ja luovuttavat hiljakseen hiiltä ilmaan.
Täällä voisi olla hyvä keino nielujen lisäämiseen kaataa lahoutuvat metsät ja istuttaa jokaisen kaadetun puun tilalle kaksi puun tainta. Sillä tavalla vanhat jäljet sitoutuisivat uusiin hiilinieluihin
Eelis Pulkkinen
Orivesi
