Länkipohjan laskiaistapahtumaa vietettiin lauantaina tavallista juhlavammissa merkeissä, kun Länkipohjan seudun kyläyhdistys sai ottaa vastaan Keski-Suomen vuoden kylä -palkinnon ulkoiset tunnusmerkit.
Viitasaarelaisen Pasala-Viitakankaan kylän edustajat Tuula Väisänen, Arvo Huuskonen, Hannu Ijäs ja Kaija Ijäs toivat kiertopalkinnon, Åldermannin sauvan, ja kyläkyltit Länkipohjan seudun kyläyhdistyksen edustajille Ville Erkkilälle ja Jaakko Lindströmille.
Virallinen vallanvaihto järjestettiin nyt ulkoilmatapahtuman yhteydessä, mutta puheenjohtaja Ville Erkkilä lupaili suurempia juhlallisuuksia kesälle, jos epidemiatilanne hellittää.
Tuula Väisänen kertoi, että Pasala-Viitakankaan kylä on samanlainen vireä ja talkootyöhön uskova kylä kuin Länkipohjakin.
– Viime vuonna tapahtumia ei voitu järjestää ihan niin paljon kuin tavallisesti, mutta esimerkiksi kylätalolla pidetyt talkoot keräävät aina mukavasti väkeä, myös lomalaisia ja kesäasukkaita. Laskiaisriehan ja juhannuskokon lisäksi pidetään heinäkuussa kalakeittoilta lomalaisille.
Pasalan-Viitakankaan edustajat toivat tuliaisiksi myös kyläkirjan, joka on ilmestynyt viime vuonna.
Pulkkamäessä luisti laskettelupatja
Länkipohjan laskiaistapahtuma oli monen eri toimijan yhteinen ponnistus. LänkiÄijät savustivat kalaa ja myivät linnunpönttöjä, Symppiksen väki paistoi makkaraa ja piti kahviota. Kyläyhdistyksen väki valvoi pulkkamäkeä satamassa.
Tamperelaiset Aada ja Vanessa Heinonen olivat päässeet pulkkamäkeen mumminsa Tuija Murtolan kanssa. Vaikka tamperelaiset mäet vielä veivät voiton, oli tyttöjen mielestä Länkipohjan mäkikin hyvä.
– Parhaiten luistaa laskettelupatja ja sitten pulkka, kommentoivat tytöt varusteitaan.
Onnekas sattuma toi mäkeen myös tyttöjen ystävän Emma Vehmaan Orivedeltä. Hän oli päässyt tapahtumaan mumminsa Marita Lindströmin kanssa.
– Tytöt eivät ole päässeet tapaamaan toisiaan vähään aikaan koronan takia, joten tämä oli kyllä nyt kiva sattuma.
Vaihtoehtona vanhan mallin rattikelkka
Mäkeen oli tuotu myös lainattavaksi erilaisia lasketteluvälineitä. Nostalgisin oli varmasti Jorma Mäkisen rattikelkka. Lumisessa mäessä se kuitenkin hävisi luistossa pulkalle.
– Kelkka löytyi aikoinaan muistaakseni kirppikseltä. Korjasin sen kummipojillemme Sakarille ja Jaakolle vuonna 1982. Pojille on tullut iän myötä pieni katkos lasketteluun, vaikka nyt se voisi tietysti taas olla isoille miehille hauskaa.
Pulkkamäki houkuttelikin myös aikuiset kokeilemaan vauhdin hurmaa, ja taidettiin mäenlaskussa leikkimielisesti kisaillakin tapahtuman päätteeksi.
