Puolet Maakuntien haasteravien viime kesän Hämeen joukkueesta muodostivat Orivedenseudun ravurit: Ristivedon lisäksi Hämeen värejä puolusti kunnialla Eräjärven Antti Syväsen piirtopäinen ruuna Mutteri. Vähän aiemmin se oli Jämsän Kilpakorven maankuululla kaviouralla pistellyt mailin vinhasti: 2.24,2/29,6, mikä tiesi uuden ravitähden syntymistä. Valitettavasti vain kävi niin, että juuri Mikkelin haasteraveissa kolautti Mutteri koipensa, jota sitten onnahteli ja ennätyksen kohennus siirtyi.
Näin Antti Syvänen ajokistaan:
”Viime vuosi meni kuitenkin mukavasti, ja parhaana Mutterin juoksuna pidän juuri sitä Jämsän tähtiluokan ajoa. Keli ei silloin ollut paras mahdollinen. Olisi pitänyt ravauttaa alkusuvella enemmän, mutta maatyöt pidättelivät, ja säästeltiin hevosta haasteraveihinkin. Vuoden 1971 kilpailut kait aloitan Ruoveden Muroleen jäällä, — jos jäätä silloin on, ja siitähän sitten pääsee alkuun, arveli jämerä Antti, joka on joka tilanteessa tyyni kuin viilipytty.
Ruunaaminen ei kukistanut luontoa
OS:n lukijoille on jo aiemmin esitelty tätä näyttävää, uljasta ravuria ja kerrottu sen olevan vanhaa längelmäkeläistä kantaa. Isä on näet Jeri, ei Toivon-Hurra, ja siitä selittyy Mutterin nykyinenkin rajuus.
Antti Syvänen, suvun kolmannen polven ravimiehiä, kertoo, että Mettäksen tilan hevoset ovat kesät, talvet ajossa. Hevospelillä etupäässä on puuta ajettu omasta metsästä tien varteen. Monipuolinen, kokovuotinen työajelu pitää yllä ravurin yleiskuntoa. Mutteri on normaalisti kotoajossa rauhallinen, hyvä ja turvallinen käsitellä. Mutta radalla on vallan toista: tuntuu kuin Mutterin vaarin (Toivon-Hurran) hurjimmat piirteet pyrkisivät – oriin ruunaamisesta huolimatta – väenväkisin esiin.
”Istuminen Mutterin vetämillä kilpakärryillä onkin aina jännittävää kun ei tiedä, mitä kaveri aisojen etupäässä suunnittelee. Tätä ei myöskään startin hitaus ilmaise. Mutta kun kilpailu vanhenee, kun Mutteri alkaa lämmitä, sen askel rytmittyy, luonto nousee. Nyt on oltava tarkkana: hyppy, laukka tai ryöstöyritys voi olla seuraavan askeleen takana. Kuin vaarilla. Mutterin ravurin luonne ei ole muuttunut, se on yhtä raju ja orimainen kuin taannoin. Ei sen muuttua tarvitsekaan, pidän ravureista, joilla on kova menohalu.”
Mettäksen tilalla on vuosikymmenien ajan ollut nopeita, pitkän ajan pitäjän kulkevimmat ravurit. Ei Mutteri ole Syvästen ainoa juoksija nytkään. Matti Syväsen 6-vuotias artolainen ori Otra teki Jämsän ryhmäajossa km-ajan 36,6, ja tasoituksen 38,4 on myös hyvää kansallista luokkaa. Liiallinen ahnehtiminen, herkkyys, ja siten laukat ovat pilanneet monta hyvin alkanutta juoksuyritystä.
Rauhoittumassa Otra on. Talviraveissa luodaan pohja, ja Otra on vakava hämäläiskärjen ahdistelijaehdokas ensi suvena. Samassa tallissa on vielä juoksijatamma Seili ja hyvää vauhtia kasvamassa erilolainen nuori ori.
Vetori
Kiltti, kaunis, linjakas – siinä muutamia ori Vetorin luonteenomaisimpia piirteitä. Isä on Etu-Veto, emä Vanhatalon omaa tammakantaa, Ritalo. Vetorin odotettiin siirtyvän v. 1970 tähtikaartiin, mutta karvan verran jäi uupumaan. Ryhmän ennätys on nyt näet 30.1, tasoituksen 32.5. Vuoden aikana oli 22 astutusta, onhan Vetori I palkinnon yksilö.
Olavi Vanhatalo tuumi, että huono tuuri lähinnä jätti ajan harmittavan hilkulle. Toinen syy oli oriin turha hätäily muutamassa kilpailussa. Tuli laukkoja ja nehän eivät nykysin ”elätä”. Ori on ollut kotolaitumella aina, milloin sää on vähänkin antanut myöten. Uuden vuoden myötä uskotaan vahvasti ennätysten kohentumiseen.
Vanhatalon tallissa on myös kaksi nuorta Ritalon varsaa, 3-vuotias hovipostilainen ja vuotta nuorempi uusivetolainen, joten ohjas- valmennustyötä tulee riittämään. Tyttärestään Olavi kasvattaa naisohjastajan jo ensi kesäksi.
”Tampere oli viime vuonna mileuisin ajopaikka, mutta Forssan Pilvenmäen radalla myös viihtyi. Yhtä ja toista tuomittavaa ilmenee edelleenkin kilpailun aikana. Muutamat nuoret ohjastajat ovat liian röyhkeitä, kiilaavat päälle tai väliin. Ja jos sattuvat pärjäämään, nousee tämä menestys hattuun. Kilpailun johdon olisi puututtava epäkohtiin.”
Juttu on julkaistu Oriveden Sanomissa 21.1.1971. Se julkaistaan uudestaan juuri sellaisena kuin se on 50 vuotta sitten lehdessä ollut.
