Perheen tarinan kertominen itsenäisyytemme 100-vuotismuistovuoden tienoilla on paikallaan jo tasapuolisuuden vuoksi.
Näin totesi Orivedellä syntynyt ja sittemmin Jämsään muuttanut sotaveteraani, korpraali Toivo Mäntylä, kun kansatieteilijä Jaana Laamanen oli ryhtynyt kokoamaan hänen ja hänen isänsä Johannes Mäntylän sotakokemuksista ja -muistoista kirjaa.
Mäntylä oli erään muistelutuokion yhteydessä vuonna 2018 todennut Laamaselle puolileikillään, että hänen mielestään meneillään oli sisällissodan 1918 punainen jatkosota 2018. Siksi hän halusi kertoa oman perheensä tarinan.
Kuuden sodan kaksikko
Toivo Mäntylä ja Laamanen tapasivat toisensa ensimmäisen kerran syksyllä 2017. Laamanen oli saapunut tuolloin vierailulle Mäntylän luokse Jämsään yhdessä sotakirjakauppias Jani Viinikaisen kanssa.
Viinikainen oli pari vuotta aiemmin kesällä Jämsän torilla saanut kuunnella Mäntylän sotajuttuja. Tämän vuoksi hän osasi ehdottaa Mäntylää muistitiedosta kiinnostuneelle ja sotamuistoja kirjoiksi tallentaneelle Laamaselle uudeksi haastateltavaksi ja tiedonantajaksi.
Syksyllä 2017 alkanut kolmikon yhteistyö on saanut nyt päätepisteen, kun Mäntylän muistitiedoista alkunsa saanut kirja Mäntylät kuudessa sodassa on valmistunut.
Itsenäisyyspäivänä julkaistussa teoksessa on lähes 300 sivua, ja niillä Laamanen kertoo niin Toivo ”Topi” Mäntylän, hänen isänsä Johannes ”Jussi” Mäntylän kuin koko Suomen tarinaa. Isä ja poika osallistuivat yhteensä kuuteen sotaan.
Ensimmäiset vuodet Orivedellä
Kirjalla on vahva kytkös myös Oriveteen ja Längelmäkeen.
Muistojaan kertonut 95-vuotias Topi Mäntylä on asunut yli kymmenvuotiaaksi Orivedellä, jossa hänen jääkäri-isänsä Jussi Mäntylä toimi suojeluskunnan aluepäällikkönä.
Orivedellä ollessaan Jussi tapasi tulevan puolisonsa, Längelmäeltä kotoisin olleen Eva Naaralaisen. Jämsään Mäntylän perhe muutti vuonna 1937.
Lisäksi kirjassa on mukana Viljo Kymäläisen kirjoittama kuvaus Valkjärven Punnusrannan evakuoinnista talvisodan alla. Kymäläisen poika asuu yhä Orivedellä.
Alaikäisenä sotaväkeen
Vuonna 1925 syntyneen Topi Mäntylän sotapalvelus alkoi jo 14-vuotiaana. Hän toimi talvisodan aikana kuljetus- ja vartiointitehtävissä Jämsän suojeluskunnassa. Suojeluskuntapoika hänestä oli tullut jo seitsemänvuotiaana Orivedellä.
Huhtikuussa 1943 vasta 17-vuotias Mäntylä sai kutsun viestikoulutukseen Santahaminaan Helsinkiin. Viestihommissa hän oli muun muassa Salpalinjalla Miehikkälässä. Äänislinnaan ja sieltä Syvärin taa tuli lähtö seuraavan vuoden tammikuussa.
Viestimies Mäntylän yksikkö oli Kaarlo ”Kylmä Kalle” Heiskasen 11. divisioona, viestipataljoona 32. Kesäkuussa 1944 se siirtyi Syväriltä Karjalankannakselle. Marssi kulki Pidman, Tokkarin, Kuujärven ja Kuittisen kautta Mäkriän rautatieasemalle. Sinne pataljoona myös leiriytyi.
Vihollisen maataistelukoneet olivat häirinneet jo marssia ja häirintä jatkui, kun junaa kuormattiin. Junalla pataljoona pääsi etenemään lopulta vain pari asemanväliä. Viholliset osuivat pommituksessa veturiin eikä sillä päässyt enää etenemään.
– Voikaa siis hyvin sielä, kyllä minä aina täälä pärjään, Mäntylä totesi 26. kesäkuuta kotiin lähettämässään kortissa.
Seuraavana päivänä hengenlähtö oli kuitenkin lähellä Rajakonnun kylässä. Yksinäinen syöksypommittaja pudotti pommin keskelle mökkiä, jonka pihaan viestikomppania oli kerääntymässä lähtöä varten.
Paikalla oli myös Elintarvikevarastokomppanian poikia. Rysähdyksessä menehtyi 13 miestä. Mäntylä selvisi.
Kranaatista väljä reikä reiteen
Syyskuussa 1944 tuli aselepo, mutta Mäntylän sota ei ollut ohitse. Lapin sota vei miehen Enontekiölle, jossa viestiporukka telttoineen joutui saksalaisten kranaattituleen.
Kotiin lähettämässään kirjeessä Mäntylä kertoi saaneensa pari sirpaletta nahkaansa. Laamaselle Mäntylä on puolestaan muistellut, että muun muassa reidessä oli väljä reikä, josta sirpale oli poistettu kenttäsairaalassa Kolarissa.
Sotasairaalassa Hämeenlinnassa Mäntylä saatiin hoidettua kuntoon ja mies kutsuttiin vielä puoleksi vuodeksi varusmiespalvelukseen Kontiorantaan Joensuun pohjoispuolelle.
Siviiliin hän pääsi 20-vuotiaana kesällä 1945. Hän palasi kotitilalle Jämsään ja avioitui naapuriin evakkoperheensä mukana tulleen valkjärveläisen Helvin Jorosen kanssa vuonna 1948.
Isä oli Härmän jääkäreitä
Topi Mäntylän isä, jääkärikapteeni Johannes ”Jussi” Mäntylä (1896‒1962) oli Härmän jääkäreitä. Hän lähti 19-vuotiaana joulukuussa 1915 monien muiden nuorten eteläpohjalaismiesten tavoin salaiseen sotilaskoulutukseen Saksaan.
Ensimmäisen sotansa hän soti itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1916. Mäntylä kuului Polangenin komennuskuntaan. Hänet komennettiin useita kertoja Suomeen erikoistehtäviin. Joulukuussa 1916 hän pelastautui Simon kahakasta.
Mäntylä palasi Saksasta Suomeen maaliskuussa 1918. Hän sai komennuksen jääkärirykmentin III pataljoonaan, niin kutsuttuun Schaumanin pataljoonaan. Huhtikuussa 1918 hän osallistui Tampereen ja Kämärän valtauksiin Suomen sisällissodassa. Mäntylälle kyse oli vapaussodasta, olihan hän vapaussoturi.
Jussi Mäntylä osallistui myös heimosotiin Petsamossa keväällä 1920. Talvisodan ajan hän toimi suojeluskunnan aluepäällikkönä Pohjois-Hämeessä ja jatkosotaan hän sai komennuksen ikämiehenä Itä-Karjalaan konekiväärikomppanian päälliköksi Aunuksen Heimosoturipataljoonaan.
Mielenkiintoinen matka myös kirjoittajalle
Laamaselle kirjan kirjoittaminen on ollut mielenkiintoinen matka niin Mäntylän perheen historiaan kuin Suomen sotavuosiin.
– Lähtökohtani on pyrkimys kohdella sisällissodan molempia osapuolia tasapuolisesti. Kansatieteilijänä en lähde tulkitsemaan Suomen sisällissotaa, Laamanen muistuttaa teoksen alkusanoissa.
Sisällissotaosioissa Laamanen onkin turvautunut asiantuntijoiden teksteihin, jotka sisältävät asioita, joita hän on pitänyt erityisen kiinnostavina ja esille ottamisen arvoisina.
– Sen Topille jouduin lupaamaan, etten kirjassani ”pane kummankaan Mäntylän suuhun” tästä sodasta muuta nimitystä kuin vapaussota. Muutoin hänen ei sodasta käyttämiini nimityksiin puuttunut.
