Kysymyksen kuultuaan Tatu Arvonen Pitkäjärveltä tuumaa hetken hiljaa, mutta sitten ihan kuulee, miten ilme kirkastuu puhelimessa.
– Saunatuvassa minulla on hyllyllinen, oikeastaan kaksikin, vanhoja tavaroita. Siihen olen laittanut vanhoja kuvia ihmisistä ja taloista, joita olen ostanut ja remontoinut. Toisella hyllyllä on vanhoja postikortteja ja perinteinen keltakantinen almanakka, olisiko siinä vaarin tai isovaarin muistiinpanoja.
Nämä tavarat ovat paikallaan ympäri vuoden, mutta jouluna ne saavat jotenkin erityisen merkityksen.
– Suljen silmäni ja kuvittelen, miten menneet polvet katselevat minua. Joulun aikaan, kun kuuntelen joululauluja, se tuntuu erityisesti, etenkin jos istuu pitempään. Ja joulusaunasta ei tosiaan saa olla kiire pois! Kun istun siellä saunan jälkeen ja kuuntelen musaa, ajattelen vahvasti, että näistä esineistä en luopuisi.
Arvonen myöntää, että tällainen herkistyminen vaatii taustalle tietynlaista musiikkia: Eppuja tai Popedaa kuunnellessa ei niinkään tule vanhoja kuvia katseltua.
Saunatuvassa on muutakin hänelle tärkeää: kitaraa ja cocktailkirja, kitaransoiton alkeiskirja ja vitsikirja, kalastustarvikkeet nurkassa odottamassa kalaan lähtöä, sekä myönnytyksenä nykyajalle jääkaappi. Onpa siellä myös kynttilöitä poltettavaksi ja konjakkipullo sekä toinen pullo, jossa pakurijauhoa on liotettu jalluun. Lääkkeeksi molemmat, hyvin pieninä annoksina.
Hän kuvailee, että saunatupa on hänen oma pakopaikkansa, rauhoittumisen ja mietiskelyn tyyssija. Palaamme takaisin hyllyn tavaroihin.
Vaarit olivat vahvoja oheiskasvattajia
– Jos katselet jonkun henkilön kuvaa, tulee väistämättä mieleen muistoja hänestä. Muistan elävästi, miten vaarin kanssa käytiin pikkupoikana kalassa. Isät olivat usein töissä tai muuten menossa, joten vaarit meitä poikia paljolti kasvattivat. Kyllä me jotain nikkaroitiinkin ja puuta työstettiin yhdessä.
Isovanhemmat asuivat Tatun ollessa aivan pieni samassa taloudessa, myöhemmin omassa vaarinpirtissä noin kilometrin päässä.
– Peltojen poikki sinne suksilla tuupattiin menemään Mari-siskon kanssa ihan itsekin. Kuutamossa oli kuin katuvalot loistaisivat, ja 30 senttiä syvät suksenurat johtivat mummulaan. Ne hiihtoreissut ovat jääneet erityisesti mieleen, hän kertoo saunatuvan virittämistä muistoista.
