Seurakunnan strategiasta

Viime viikon Oriveden Sanomissa esiteltiin evankelisluterilaisen seurakunnan strategia, jonka valmisteluun osallistuin luottamushenkilönä. Pyysin, että strategiassa huomioitaisiin suhde Israeliin. Sitä ei kuitenkaan käsitelty eikä huomioitu millään tavoin.

Viimeisenä valmistelukertana kappalainen Juha Itkonen sanoi, että seurakunnan strategia on kenties tärkein seurakunnan itse laatimistaan asiakirjoista. Kuitenkaan tämän asiakirjan valmistelussa ei mielestäni riittävästi huomioitu uskovan tärkeintä asiakirjaa Raamattua eikä sen profetioita.

Näemme, kuinka juutalaisia virtaa Israeliin. Se todistaa Jumalan pelastussuunnitelman etenemistä ja muistuttaa Jeshuan (Jeesuksen) paluusta Juudan leijonana ja tuomiopäivän lähenemisestä. Kansakuntana olemme olleet kiroamassa Israelia EU:n ja YK:n kautta. Lokakuussa 2016 UNESCO antoi päätöslauselman, jolla kiistetään juutalaisten pitkä historia Itä-Jerusalemin pyhiin paikkoihin. Suomi äänesti vastoin totuutta tyhjää.

Jeshua kehottaa: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”. Jos kirkkokunnissa otettaisiin tämä Jeshuan kehotus tosissaan, niissä keskityttäisiin etsimään nimenomaan Jumalan vanhurskautta ja opetuslapseuttamaan ihmisiä, eikä ehkäisemään jäsenmäärän eli verotulojen pienenemistä. Jäsenkadon ehkäiseminen vaikutti myös talven 2017-2018 piispan vierailun päätavoitteelta, eikä suinkaan seurakunnan toiminnan peilaaminen Jumalan pelastussuunnitelmaan, mikä on niin Jeshuan omissa kuin monissa muissakin profetioissa ilmaistu.

Kysyin viimeisessä strategian valmisteluillassa, kuinka strategiassa huomioidaan ne ihmiset, jotka etsivät nimenomaan iankaikkisuutta. Kappalainen Itkonen vastasi tähän, että seurakunnan kautta ihmiset ovat osa Kristuksen maailmanlaajuista kirkkoa.

Kuitenkaan kirkon jäsenyys ei automaattisesti tarkoita jäsenyyttä Messiaan ruumiissa. Todellisen Messiaan ruumiin eli seurakunnan muodostavat ihmiset, jotka tunnustavat juutalaisen Messiaan Jeesuksen tai Jeshuan herrakseen ja jotka etsivät Jumalan vanhurskautta. Siihen kuuluu ihmisiä eri kirkkokunnista. Ja siihen kuuluu sellaisia ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään instituutioon. Toisaalta osa kirkkokuntien jäsenistä ei kuulu Messiaan seurakuntaan, koska he eivät joko tunnusta juutalaista Messiasta Jeesusta eli heprealaisittain Jeshuaa tai eivät välitä Jeshuan osoittaman tien kulkemisesta.

Mistä ihminen voi tietää kuuluuko hän Messiaan seurakuntaan vai ei? Johannes vastaa: ”Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.

Viime viikon jutussa kerrottiin, ettei strategiatyön lähtökohtana voi olla muu kuin kirkon usko ja traditio. Valitettavasti kirkon oppijärjestelmä osittain perustuu Lutherin korjausliikkeistä huolimatta jo Paavalin aikana vaikuttaneeseen ja Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 kulminoituneeseen roomalaiseen ylpeyteen. Se on kätkenyt Messiaan juutalaisuuden muun muassa kehittelemällä omia perinnäissääntöjään ja uskonnollisuuksiaan jouluineen ja muine traditioineen. Tämän eksytyksen hedelmät voi tiivistää kahteen seikkaan: eroon juutalaisista ja juutalaisuudesta sekä uskovan pyhittäytymisen lamaannuttamiseen.

Viimeisimpänä vaikutusyrityksenäni esitin kirkkovaltuuston kokouksessa 12.12.2019 strategian painopisteisiin lisättävän otsikkosanaksi ’Opetus’ ja siihen tekstin: ’opetetaan juutalaisen Messiaamme tuntemista ja hänen esimerkkinsä mukaan vaeltamista’. Kukaan ei kannattanut tätä esitystä.

Pasi Kiema

kirkkovaltuutettu

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?