Pihapiirini vieressä alkoi yhtiön avohakkuu. Kun he tulivat pihaani ilmoittamaan aiheuttamastaan melusta, kysyin, että teitä ei sitten haittaa lintujen kevätpesintä?
Mies kertoi, ettei siellä ole pesiä, tarkastettu on. Siihen saatoin sanoa vain, että älä valehtele. Samaan aikaan kyyhkyt huusivat hädissään metsässä ja palokärki hakkasi raivoisasti omalla työmaallaan. Sanoin miehelle: kuuntele metsää ja sano sitten, ettei vanhassa kuusikossa ole pesiä. Törkeätä toimintaa!
Kun moto oli illalla hiljentynyt, menin raiskiolle kävelemään. Metsä oli täysin hiljainen.
Tietysti ikävöin vanhan metsän isoja mäntyjä, kuusia, koivuja ja haapoja. Usein kävelin siellä ja retkeilin lapsenlasten kanssa. Löysin sieltä karhun kasan ja ilveksen makuujäljet. Kukkuuko enää käki täällä, lentääkö lehtokurppa kesällä jokailtaisen soidinlentonsa kello 22.15 pihani yllä. Iso muutos.
Olen asunut tässä talossa 19 vuotta ja joka talvi ruokkinut lintuja ja muutenkin huolehtinut ympäristöstäni mahdollisimman hyvin. Surettaa. Itkettää.
Helena
