E.A. Tunkelon syntymästä 150 vuotta

Vuoden 1870 huhtikuun 27. päivänä syntyi Längelmäen Tunkelossa poikalapsi, joka sai nimet Eemi Aukusti. Isä Elias August Ekman oli edustajana kolmilla säätyvaltiopäivillä, vuodesta 1880 alkaen.

Hämeenlinnan klassillisesta Lyseosta ylioppilaaksi kirjoittanut nuori mies lähti opiskelemaan suomalaiskieliä. Vuonna 1901 hän otti suomalaisaatteen mukana sukunimekseen kotitalonsa nimen Tunkelo.

Kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1995 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1908 Alkusuomen genetiivinfunktioista. Dosenttivirkaa hän hoiti heti sen jälkeen ja professorinvirkoja vuosina 1920-1938.

Työurallaan Tunkelo oli hyvin merkittävä suomen kielen kielenhuoltaja. Hän teki lukuisia kansanperinteen ja kielen keruumatkoja kotiseudulleen, mutta myös suomalais-ugrilaisten kielten maille.

Tunkelo oli yhtenä aloitteentekijänä suomen kielen erikoistiedelehden, Virittäjän perustamisessa vuonna 1897. Hän toimi sen päätoimittajana 17 vuoden ajan.

Pääteoksensa, lähes tuhatsivuisen Vepsän kielen äännehistorian Tunkelo sai julkaisuun 76-vuotiaana, vasta vuonna 1946, seitsemän vuotta ennen kuolemaansa.

Kielitieteilijänä Tunkelo oli sitkeä. Huomiota herätti tiedepiireissä tapaus, jossa Tunkelo vastusti puolentoista vuoden ajan sanontaa ja kirjoitusmuotoa hapankerma, kun hänen mielestään piti sanoa ja kirjoittaa hapan kerma ja genetiivissä happaman kerman, ei hapankerman. Väittelyn aikana kielivaliokunnalle kertyi peräti 35 kirjallista perustelua Tunkelon kannan puolesta ja häntä vastaan.

Kuitenkin sanomme edelleen hapankerma ja hapankerman, ei Tunkelon vaatimalla tavalla hapan kerma, happaman kerman.

Tunkelo kirjoitti tekstejä paikannimistä. Mutta ei saanut selkoa nimen Tavast, tavast alkuperästä. Sen nimen alkuperän katsoin. Nimi tarkoittaa muinaissuomen sanana järvimaata, Hämeen alkuperäisenä, ruotsinkielisen kielimaailman sälyttämänä suomenkielisenä alkuperäisnimenä.

Nimen Tunkelo alkuperästä Tunkelo itse ei esittänyt mitään selitystä, ei arveluakaan.

Muut tutkijat olivat siitä kiinnostuneet, kaksi kielentutkijaa. E.N. Setälä kirjoitti lennokkaan selityksensä nimestä esittäen, että sana tarkoittaa kekälettä.

Etevimmät kielentutkijat kirjoittivat vuonna 2007 julkaistun paksun, lähes 600-sivuisen Suomalaisen paikannimikirjan. Vaikka Tunkelo onkin vanha talon ja kyläkunnan nimi Längelmäellä ja on kolme kilometriä pitkä Tunkelonlahti Längelmävedessä, ei kirjassa edes mainita paikannimeä Tunkelo.

Missään muuallakaan ole mitään tarkempaa kirjoitusta nimen Tunkelo alkuperästä.

Vanhoissa asiakirjoissa siitä oli muotoja Tungeloinen ja Tungelonpoika.

Tavattoman monet kielentutkijoiden aivan selittämättömiksi jättämät merkittävät paikannimet selitän metsänhoitajan kieli- ja ammattitaidollani, niin tämänkin tunnetun paikan- ja sukunimen.

Kun Längelmävesi aikoinaan ennen uusia purkautumisväyliä oli noin kuusi metriä korkeammalla, Tunkelo muodosti pitkän ja hyvin selvästi erottuvan, 7,5 kilometriä pitkän niemen Längelmäen nykyisen kirkon pohjoispuolella.

Niemelle on asettunut jo joskus 1300-1400-luvuilla ruotsinkielinen herra asukkaaksi.

Hänen sanastoissaan oli ruotsin kielen hyvin tunnettu sana tunga (landstunga), tarkoittaen juuri ’niemi’. Alkuperäinen nimi Tungenäs on sitten saanut myöhemmin suomalaiskielessä muodon Tungeloinen. Muuallakin päätteitä -oinen, -(n)ainen sisältävät paikannimet sisältävät ruotsin sanan näs  – ’niemi’.

Suomessa tuota sanaa tunga/e on monissa muissakin niemipaikoissa. Sitten sanan äännemuodosta tynge on ’suomalaistettuja’ muotoja Tynki Uudessakaupungissa, Tynkilä Merijärvellä, Kalajoen kylännimi Tynkä jokien välisenä niemenä. On Tynkky-paikannimiä ja yleisimpänä sukunimi Tynkkynen.

Längelmäen kirkonkylän maastossa on ruotsinkielisten herrojen peruina muitakin ruotsinkielisiä maastopaikkojen nimiä. On Kuvasvuori. Lahden nimessä Säkki on ruotsin kielen kosteikkoa tarkoittava sana seg; ennen järven laskeutumista olleiden laajojen luhtakosteikoiden perusteella.

Mutta nimessä Längelmäki alku on vanha itämerensuomen sana länk (läng-) tarkoittaen jyrkkiä, pitkiä rinteitä.

Tuo sama sana on myös järvennimessä Längelmävesi ja kylännimessä Länkipohja; juuri rinteiden perusteella.

Nimi ei tarkoita längenmuotoista, kuten jo 1700-luvulla Oriveden pappi kirjoitti ja professorit ovat kirjoittaneet viime vuosina.

Suomeksi sanoen niemen, talon ja kyläkunnan nimi Tunkelo tarkoittaa Niemelä.

Kun suomen kielen tiedeyhteisön pyhänä perussakramenttina on ollut kielirasistinen ruotsalaisvastaisuus, eivät suomen kielen tutkijat ole koskaan saaneet katsoa, onko nimi Tunkelo kuitenkin tätä ruotsin sanastoa alun perin.

Tuon rasistisen kielentutkimusyhteisön ulkopuolisena – heidän virheoppeihinsa sitoutumattomana – selitin tässä näin tarkasti nimen Tunkelo alkuperän.

Ilmari Kosonen

metsänhoitaja, matkailuopas Enonkoskelta

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?