Kiroilu ei kuulu rippileirille

Jo etukäteen oli tiedossa, että kesän viimeisestä rippikoululeiristä saattaa tulla villi. Tapahtumia leiriviikolla riittikin runsaasti: jo ensimmäisen päivän jälkeen kaksi isosta ja yövahti ilmoittivat jättävänsä leirin kesken.

Kolme leiriläistä joutui lähtemään pois toisena päivänä. Leiripappikin oli poissa viimeisen vuorokauden ajan. Konfirmoija oli sitten eri pappi kuin leirillä aloittanut. Poikkeuksellisesta tilanteesta kiiri puhetta myös toimitukseen. Mistä oikein oli kysymys?

Seurakunta oli varautunut mahdollisiin yllätyksiin nimeämällä leirille normaalia enemmän valvojia. Isosia oli aluksi peräti kuusi, joista yksi oli täysi-ikäinen. Leiripapin lisäksi leirillä oli kasvatuksen työntekijä, kesätyöntekijä sekä yövahti. Joukon harvennuttua leirille jäi aikuisia vielä yli sen, mitä turvallisuusohjeet säätävät.

— Leirillä on oltava vähintään yksi aikuinen kymmentä nuorta kohti. Heitä oli enemmän, joten nuorten turvallisuus ei vaarantunut missään vaiheessa, kirkkoherra Mika Tapiolinna kertoo. Hän oli tapahtumien aikaan lomalla, mutta on saanut selvityksen asiasta.

Turvallisuus nousee haastattelussa esille useaan kertaan. Osaltaan häiriöt leirillä olivat nimenomaan erilaisten turvasäädösten rikkomisia.

Rippileirien valmistelu alkaa jo edellisenä syksynä. Leirien suunnittelua varten seurakunta kerää tietoa leiriläisistä lomakkeella, jossa kerrotaan mahdolliset sairaudet, lääkitykset, oppimisvaikeudet ja muut asiat, joilla voi olla vaikutusta leirillä olemiseen.

— Turvallisuuslomakkeen tiedot ovat luottamuksellisia ja meillä on vaitiolovelvollisuus. Toivomme, että lomakkeet täytetään asiallisesti.

Yksi etukäteen selvitettävistä asioista on tupakointi. Jos viikko tupakatta tuntuu vaikealta ajatukselta, kannattaa miettiä rippikoulun suorittamista päivärippikoulussa.

Mitä leirillä sitten oikein tapahtui? Ensimmäisenä päivänä kaksi isosta ja yövahti ilmoittivat, että eivät pysty olemaan leirillä leiriläisten ala-arvoisen kielenkäytön takia.

Seurasi kriisipalaveri. Isosten ja yövahdin kanssa sovittiin, että he nukkuvat yön yli ja katsovat tilannetta aamulla uudestaan. Näin tehtiinkin.

Toisena päivänä isosten ja yövahdin ajatukset pysyivät entisellään, joten isosten määrä väheni ja myös yövahti oli poissa vahvuudesta. Leirin johto oli yhteydessä kasvatuksen esimieheen.

— Pohdimme vakavasti, pitäisikö koko leiri keskeyttää. Koska aikuisia oli leirillä riittävästi, päätimme kuitenkin jatkaa, leirillä ollut kasvatuksen työntekijä Helena Vettenranta kertoo.

Koko leiri otettiin yhteispalaveriin, jossa käytiin läpi leirin säännöt, muistutettiin tupakointikiellosta, keskusteltiin kielenkäytöstä ja tähdennettiin, että yöt ovat nukkumista varten.

— Kaikki leiriläiset halusivat jatkaa leirillä ja halusivat tulla konfirmoiduksi. Sovimme yhdessä sääntöjen noudattamisesta, löimme kättä päälle ja kaikki tuntui olevan hyvin, Helena Vettenranta kertoo.

Kuitenkin kaksi tuntia myöhemmin pusikosta nousi savu. Leiriläisiä oli siellä tupakalla. He joutuivat lähtemään leiriltä kotiin.

Kirkkoherra Tapiolinna on jalkapallomiehiä, hän käyttääkin jalkapallotermejä asiasta puhuessaan.

— Keltainen kortti oli päällä. Kahdesta keltaisesta joutuu pelistä pois. Kun juuri on sovittu pelisäännöistä, ei niistä voi lipsua, Tapiolinna sanoo.

— Leiriläisten täytyy ymmärtää, että säännöt ja turvallisuusohjeet eivät ole meidän keksimiämme nuorten kiusaksi, vaan lait ja säädökset koskevat meitä, ja niitä pitää noudattaa, Tapiolinna vielä painottaa.

Tupakoijien vanhempiin otettiin yhteyttä ja sovittiin jatkosta. Kotiutetuille tarjottiin mahdollisuutta yksityisrippikouluun. Osa heistä tarttuikin mahdollisuuteen. Teologi laski tuntimäärän ja teki suunnitelman, joka toteutettiin.

Kolmantena päivänä leirielämä alkoi asettua uomiinsa. Leiriläisiä oli jäljellä 11, ja heidät oli majoitettu 2—3 hengen huoneisiin. Kesken leirin otettiin Päiväkummussa käyttöön vielä yksi huone, jotta rauhattomin huone saatiin rauhoitettua.

Loppujen lopuksi, vaikka tapahtumat kuulostavat dramaattisilta, oli leirin kehitys positiivinen. Helena Vettenranta kiittelee nuoria aktiivisesta osallistumisesta leirillä.

— Oletuksena oli, että tulossa on ihan mahdoton leiri, mutta ei se mennyt niin. Leiriläisissä tapahtui kehitystä. Näin siellä hyvin käyttäytyviä ja osallistuvia nuoria. Vetäjien, leiriläisten ja isosten välille rakentui hyvä luottamus, Vettenranta kertoo.

Nuoret saavat siis leiristä kiitosta. Seurakunta kuitenkin selvittelee vielä, pitikö hermo kaikilla aikuisilla, ja oliko nuorten kohtelu leirillä kaikin puolin asiallista. Helena Vettenranta on ottanut yhteyttä leiriläisten vanhempiin tiedustellakseen, onko leiristä jäänyt jotain mieltä kaivamaan.

Myös kirkkoherra Mika Tapiolinna on kuulolla.

— Sekä vanhemmat että nuoret voivat ottaa yhteyttä minuun, jos mahdollinen epäkunnioittava kohtelu on jäänyt painamaan mieltä, Tapiolinna sanoo.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?