Lettuja, ystävyydelle!

tampere

Mikä: Minna Nurmelinin käsikirjoittama ja ohjaama Ystäväni Viiru Ahaa Teatterissa. Dramatisointi pohjautuu Sven Nordqvistin kirjoihin.

Parasta: Kiintymys Viirun (Jenni Helenius) ja Pesosen (Seppo Paajanen) välillä on aidon koskettavaa; miten paljon he toisistaan tykkäävätkään. Tuntemukset puetaan sanoiksi myös liikkiksessä Iltalaulussa: ”Sä oot mun paras ystävä. Rapsuta mua. Rapsutan sua.”

Viiru-kissa on hyvä, mutta kyllä Ukko Pesonen silti lutuisempi on. Niin ihanan herkkä.

Toivottavasti yltäkylläisyyteen tottuneet nykylapset huomaavat, kuinka vanha piironki taipuu lavastuksessa ainakin vaatekaapiksi, sahaus- ja ruokapöydäksi, sängyksi, rojuvarastoksi, soittimeksi, pistorasiaksikin.

No jaa: Hekkulakanat (Linda Hämäläinen ja Pyry Smolander) kohkaavat vähän liiankin kanssa. Ja miksi he ahmivat liisteriä? Toisaalta ohjaaja Nurmelin kirjoittaa käsiohjelmassa, että ”jotain jää kanssakulkijoissa salaisuudeksi, eikä toista aina ymmärrä täysin, mutta pidetään toisistamme huolta”. Välittökööt kanat osaltaan tätä tärkeää sanomaa. Esityksen hyväntuulisuuteen ne kotkottavat kaikesta huolimatta oman osuutensa.

Kappas vaan: Lettukesteillä syödään oikeita lettuja!

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?