Tervaleppä on miellyttävä työstää, mutta visakoivua täytyy käsitellä varoen − Timo Rajala luo sähkökitaran puusta kuin puusta, eikä kahta samanlaista ole

Bassokitaran rungossa on tervaleppää ja savustettua tammea. Se on kitara numero 17. Kuva: Minttu Kokko

Orivesiläinen Timo Rajala on rakentanut jo 29 sähkökitaraa itselleen, läheisilleen ja pari kappaletta myyntiin, eikä loppua harrastukselle ole näköpiirissä. Numero 30 on parhaillaan työpöydällä.

− Kynnys aloittaa oli korkealla, koska vaatii raskaita koneita tehdä tällaisia. Mutta lähellä on apuja, ei itse tarvitse investoida autotalliin kaikkia vehkeitä, hän kertoo.

Rajala haluaisi madaltaa kynnystä kitaroiden tekemisen aloittamiseen. Jos soittimen rakentaminen kiinnostaa, konkarilta saa mieluustikin tulla kysymään neuvoja, tai vaikka soittaa.

− Kun olen itse saanut hyviä neuvoja ja vinkkejä, niin haluan myös niitä antaa.

Rajalan valmistamat kitarat ovat etupäässä Telecaster-tyyppisiä.

− Ihailen perinteistä ja yksinkertaista Telecaster-kitaraa. Näistä arviolta 85 prosenttia on Telecaster-tyyppisiä, hän sanoo.

Timo Rajala haluaa madaltaa kynnystä rakentaa soittimia itse. ”Neuvoja ja tarvikkeita on saatavilla.” Kuva: Minttu Kokko

Kitarat syntyvät kuivista raakapuulankuista. Perusrunkopuuna Rajala käyttää usein tervaleppää.

− Se on hyvin suosittu, yleinen soitinrakennuspuu. Mutta tykkään yhdistellä puulajeja ja hakea erilaisia kombinaatioita.

Rajalan kitarakokoelmasta löytyykin esimerkiksi visakoivua, saarnia, kirsikkapuuta, sapelimahonkia ja wenge-puuta. Yhtä suosikkia on hankala nimetä.

− Nämä ovat täysin uniikkeja, en tee kahta samanlaista kitaraa. Haluan tehdä omalla tavallani ja puulajien yhdistämisen kautta hakea juttuja, jotka miellyttävät itseä, hän kertoo.

Timo Rajala on pyhittänyt autotallinsa kitaroiden rakennustilaksi. Siellä hän myös huoltaa muiden kitaroita kuntoon. Kuva: Minttu Kokko

Tukea puutyöpiiristä

Apua harrastukseen Rajala on saanut Oriveden kansalaisopiston puutyöpiiristä, jota vetää puuseppämestari Elja Pyykkö.

− Häneltä olen saanut hirveästi vinkkejä puulajien yhdistämisestä, käyttäytymisestä ja työstämisestä. Näissä on eroja.

− Tervaleppä on erittäin miellyttävä työstää, se ei lohkeile eikä halkeile. Visakoivua täytyy käsitellä varovasti, ettei se repeile, Rajala antaa esimerkkejä.

Puutyöpiirissä käytössä ovat myös raskaammat puuntyöstökoneet, joita soittimen rakentamisessa tarvitaan: oiko- ja tasohöylä, iso vannesaha sekä erilaisia jyrsimiä ja sorveja.

− Puun työstäminen on aika pölyistä hommaa, ja siellä on hyvät ilmanvaihdot ja imurit. Jos nämä tekisi autotallissa, se olisi aika pölyinen.

− Puutyöpiirissä on paljon ihmisiä erilaisten askareiden parissa: yksi rakentaa viulua ja toinen kaappeja. Näiltä mukavilta ihmisiltä olen saanut hankittua raakapuuta, kun sitä on jäänyt yli heidän omista töistään, Rajala kehuu.

Hän mainitsee myös Puusepänliike Henttosen Orivedellä.

− Sieltä olen saanut kaikki jalopuut hankittua, ei ole tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan.

Juupajoella Tony Anderssonin Juupajan puusepänverstaalla Rajala on käynyt hiotuttamassa kitaran kansia ja ostamassa puutavaraa.

Timo Rajala työstää soittimien runkoja perjantai-iltaisin Oriveden kansalaisopiston puutyöpiirissä, josta on ollut paljon apua harrastuksessa. ”Olen erittäin iloinen, että sellainen on täällä olemassa”. Kuva: Minttu Kokko

Nälkä kasvoi syödessä

Rajala soittaa yhtä kitaraa viikon verran kerrallaan tietyn järjestelmän mukaisesti. Jokaisella on oma numeronsa ja vuoronsa päästä käyttöön.

− Kitarassa minulle on tärkeää, että se soi puhtaasti ja on miellyttävä soittaa. En rakenna näitä koristeeksi kaappiin seisomaan. Kitara paranee, kun sitä soitetaan.

Kitara vaatii huoltoa tietyin väliajoin, Rajala kertoo.

− Puu elää lämpötilan ja kosteuden mukaan. Kitara vaatii säännöllistä fiksausta ja säätöjä pysyäkseen soittokunnossa.

Kitaran huoltaminen hoituu kätevästi Rajalan omassa autotallissa, jossa käsittelyyn pääsevät myös tuttujen kitarat. Nauhojen hiontaa, kaulan säätöä ja intonaation säätöä, hän luettelee.

”Vuosikymmeniä vanhoissa kitaroissa puu on jo elämisensä elänyt, ne eivät vaadi enää niin usein säätöjä.” Kuva: Minttu Kokko

Sähkökitaran rakentamisen Rajala on opetellut muun muassa Youtube-videoista ja kirjoista. Neuvoja on antanut myös soitinrakentaja-artesaani Pekka Mäkinen Gas Guitarworksista.

− Täytyy olla kiinnostus puunkäsittelyyn ja soittimiin, kun tähän lähtee. Pitää olla vahva tahto saattaa projekti loppuun.

Rajalan oma harrastus alkoi sattumalta eräästä romukitarasta, joka oli päätymässä kaatopaikalle. Hän päättikin kunnostaa sen.

− Yhtenä päivänä purin sen ja katsoin, minkälainen homma olisi saada se soittokuntoon. Siitä nälkä lähti kasvamaan syödessä.

Sähkökitaroita syntyy nyt hitaammalla tahdilla kuin aiemmin, mutta siltikin noin yksi kitara kuukaudessa. Kuva: Timo Rajala

Tällä hetkellä Rajala tekee noin yhden kitaran kuukaudessa.

− Jos vertaa ensimmäistä ja viimeisintä, on siinä jonkinnäköinen ero. Tahti on hidastunut, ja se on hyvä. Laatu korvaa määrän, ja pian loppuu varastotila tästä talosta, Rajala vitsailee.

Puutyöt kulkevat hänen suvussaan, johon on kuulunut veneenveistäjiä ja puuseppiä.

− Olen aina pitänyt puusta erilaisissa muodoissa, ja tämä on syventänyt sitä kiinnostusta, Rajala sanoo.

Juttua muokattu 6.3.2024 kello 14.34: Elja Pyykön titteli korjattu puuseppämestariksi. Aiemmin se oli kirjoitettu puuseppä-artesaani.

Leave a Comment