Oriveden keskustaan on pari kuukautta sitten avautunut yksityinen ryhmäkoti ilman huoltajaa Suomeen tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille.
Katukuvassa näihin nuoriin on saattanut siis jo törmätä. Ilahduttavaa olikin kuulla, että niin ohjaajat kuin ennen kaikkea nuoret itse ovat kokeneet olonsa tervetulleeksi. Nuoret ovat päässeet käsiksi jo harrastuksiinkin, mikä on ensiarvoisen tärkeää kotoutumisen kannalta.
Ryhmäkodin henkilökunta korostaa, että nuorilla on kova halu kotoutua ja päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tätä kotoutumista jokainen meistä voi lämpimällä suhtautumisella edesauttaa. Ja jos nurkissa sattuu lojumaan ylimääräisiä polkupyöriä, niitä ryhmäkodilla otettaisiin ilomielin vastaan kulkemista helpottamaan.
Nuoret kehottavat myös rohkeasti tulemaan juttusille. Ohjaajat kertovat yhden nuoren tokaisseen, että kyllä meitä täällä aina katsotaan, mutta minä sanon suomeksi päivää. Suomea ryhmäkodin seinien sisällä opiskellaan päivittäin, mutta kaikkihan meistä tietävät, että parhaiten kieltä oppii, kun sitä pääsee oikeasti käyttämään.
Ei ole helppo paikka lähteä yksin vieraaseen maahan ja jättää kaikki entinen paremman elämän toivossa. Etiopiasta tullut 17-vuotias Liya kiteyttää toivovansa tulevaisuudelta parempaa elämää ja sitä, että voi olla turvassa täällä. Niin ikään Etiopiasta tullut 17-vuotias Saad kertoo opetelleensa suomea ja osaavansa jo monia sanoja. Näistä ensimmäisenä hän mainitsee sanan onnellinen.
Ryhmäkodin johtaja Aila Laine puolestaan toteaa tässä lehdessä, että henkilökunta tekee kaikkensa, että nuorilla olisi hyvä olla. Tämän tavoitteen toteutumiseen meistä jokainen voi osaltaan vaikuttaa.
