Orivesiläinen Maija Turpiainen on ollut kotimaisilla aikuisurheilunäyttämöillä voittamaton aikuisurheilun moukarinainen 1980-luvulta asti. Kuntosali on ollut hänelle tärkeä treenipaikka nuoruudesta lähtien. Nyt vähän päälle kahdeksankymppisellä saliharjoittelu pitää osaltaan arjen peruskunnon ja toimintakyvyn tallella.
Turpiainen syntyi Laatokan Karjalassa Kivennavalla kohta talvisodan päätyttyä. Perhe joutui jatkosodan jaloista evakkoon ja päätyi Längelmäelle.
– Kotitilallamme oli joutomaata, ja sinne veimme velipoikien kanssa purua. Teimme juoksuradan ja korkeushyppytelineet, hyppäsimme pituutta, ja kuulaksi kelpasi iso kivi, Turpiainen muistelee.
– Siellä kisailin kymmenen pojan kanssa. Halusin olla aina paras, leijona kun olen luonteeltani, horoskooppimerkkini mukaisesti. Olin yleensä ykkönen, ja siitä urheilukipinä tarttui.
Ensimmäinen tuntuma kuntosalitreeneihin tuli 1960-luvulla. Länkipohjan työväentalolla ei ollut varsinaista salia, mutta painot oli hankittu.
– Siellä rupesin käymään poikien kanssa nostamassa painoja. Siinä touhussa välillä liivien remmitkin paukkuivat, kun oli tosi meno päällä.
Kuntosalia ja kudontaa
Työelämä vei Turpiaisen miehiselle alalle, rekka- ja linja-autonkuljettajaksi. Kun naisetkin alkoivat ajaa linja-autokortteja 1960-luvulla, Turpiainen suoritti ensin henkilöautokortin ja sitten Tampereella kuorma-auto-, rekka- ja linja-autokortit.
Turpiainen ajoi viikonloppuisin linja-autoilla tilausajokeikkoja ympäri maata. Hän toimi myös naisten jalkapallojoukkueiden kuskina pelireissuilla 12 vuoden ajan, Tampereella Pallo-Veikoissa ja Ilveksessä. Samalla hän kunnostautui teipparina, mainosten kerääjänä ja yhden kauden varavalmentajanakin.
Kuntosali pysyi mukana kuvioissa, missä tahansa Turpiainen asuikin, samoin kuin kansalaisopistojen kudontasalit. Kutominen on viime vuosina jäänyt, koska kudontatyön hahmottaminen alkaa olla jo hankalaa. Kuntosalista Turpiainen ei luovu niin kauan kuin sinne vain pystyy menemään.
Aikuisurheilukipinä nappasi 45-vuotiaana, kun Turpiainen vei urheilijoita Lammille kisaamaan.
– Siellä entinen poliisi, Längelmäeltä kotoisin ollut Bruno Silekoski kehotti, että heitähän moukaria, kun sinulla on tuota kroppaa. Heitin ja voitin, ja siitä tämä ura lähti. Enkä ole sen jälkeen hävinnyt kotimaassa yhtään kisaa.
Tärkeää tehdä liikkeet oikein
Orivedellä Turpiainen on ollut yksityisen kuntosali Origymin asiakas sen perustamisesta lähtien, 11 vuoden ajan. Yrittäjä Heikki Heiskanen on ehtinyt tulla vuosien mittaan tutuksi. Treeneihin tuli kuusi vuotta sitten pidempi tauko, kun Turpiaiselle tehtiin kolme ohitusleikkausta.
– Viime joulun alla sain taas luvan aloittaa saliharjoittelun. Nyt minulla on Heikin vaimon, Maijan tekemä ohjelma. Oli minulla vähän aikaa myös oma ohjaaja opastamassa oikeanlaisiin suorituksiin.
Oriveden liikuntahallin kuntosali on yli 75-vuotiaille ilmainen liikuntapaikka. Turpiainen on kuitenkin tykästynyt Origymin osin uudempiin laitteisiin, jotka tuntuvat paremmin sopivilta hänen tarpeisiinsa.
– Heikki on myös yleensä paikalla ja auttelee laitteiden kanssa. Muutenkin täällä on mukava käydä, nähdä tuttuja ja jutustella, Turpiainen kehuu salin leppoisaa ilmapiiriä.
Turpiainen käy salilla kerran viikossa, usein ystävänsä kanssa, säännöllinen treenaaja hänkin. Turpiainen tekee aina tutut perusliikkeet kiertoharjoitusperiaatteella, kutakin liikettä kolme sarjaa.
Alkulämpö tulee soutulaitteella. Sitten seuraa taljaan kiinnitetyllä tangolla vetoliikkeitä suorilta käsin ylhäältä alas eteen, istualtaan ja seisten. Taljalla onnistuu myös moukarinheittoliikettä muistuttava yhden käden vetoliike.
– Jalkaprässi on suosikkilaitteeni. Siinä selin maaten on helppoa ja turvallista tehdä liikkeet oikein ja sopivalla kuormituksella. Jalkatreeni on minulle tärkeää, koska kiipeän kotiini aina melkein 30 rappusta. Siinä alkaa olla jo tekemistä, kun jalat ovat kipeät.
Kahvakuulassa Turpiainen käyttää kevyehköjä painoja. Alkuasennossa hän pitää seisten kuulasta kiinni kahdella kädellä, kädet suorina alaspäin vartalon edessä. Siitä hän tekee toistoja nostaen kuulan kaksin käsin rinnan korkeudelle ja laskien takaisin lähtöasentoon.
Selän treenaus tapahtuu laitteessa, jossa Turpiainen nojaa yläselän kohdalle asettuvaan tukeen ja tekee sitä vasten selän ojennusliikkeitä. Selkä jumppaa ja samalla lapojen seudut saavat mukavaa hierontaa.
– Olen koittanut opetella tekemään liikkeet oikein ja tehokkaasti. Teen kaiken rauhalliseen tahtiin ja keskittyen, se on tärkeää.
Saliharjoittelu on vain pieni osa Turpiaisen säännöllistä liikuntaa. Tärkeimpiä ovat päivittäiset kävelylenkit, jotka ovat vähintään tunnin mittaisia – nykyisin rollaattorin kanssa tehden.
– Yhtenä päivän innostuin ja vedin neljän tunnin lenkin. Lunta oli vielä vähän kulkureiteillä, niin että rolla tökki välillä. Mutta kaikki tällainen pitää vetreänä.
Turpiainen on iloinen siitä, että rakas kuntosaliharrastus on jälleen osa hänen elämäänsä. Tiettyä surua ja haikeutta on nyt tekemisissä mukana, sillä oma Esko ei ole enää tässä maailmassa ihastelemassa Maijansa kuntoilupuuhia.
