Joulukorttikuvista jää myös itselle kiva muisto – lapset ja eläimet ovat tyypillisimmät kuvattavat, mutta yhtenä vuonna studioon tupsahti joulun odotettu vieras menopelinsä kanssa

Sanna Voimanen ikuisti Nelli Sistosen kultaisetnoutajat Iineksen ja Ritan joulukortteja varten Paltanmäen museoalueella. Kuvat: Heli Rahkonen

Kultaisetnoutajat Rita ja Iines poseeraavat tottuneesti Paltanmäen museoalueella, kun orivesiläinen valokuvaaja Sanna Voimanen ikuistaa niitä kuviin joulukorttia varten.

Koirakaksikko on tälläytynyt kuviin punaisin rusetein. Ne istuvat nätisti rappusilla, mutta jos ne osaisivat puhua, ehkä kuitenkin sanoisivat, etteivät tähän nyt pelkät ja kehut rapsutukset riitä. Tätä varten niiden omistajalla Nelli Sistosella onkin vähän makupaloja mukanaan.

– Kiristys, lahjonta ja uhkailu. Joulukorttikuvissa kaikki keinot ovat sallittuja, Sanna Voimanen nauraa.

Hän aloitti kuvien ottamisen joulukorttien teettämistä varten kymmenen vuotta sitten ja arvioi, että kuvissa kävijöiden määrä on moninkertaistunut ensimmäisen vuoden kymmenestä kuvattavasta.

– Ehkä se tuolloin alussa oli vähän outoakin, kun oli totuttu ottamaan kuvat itse siinä takan edessä, mutta nyt joulukorttikuviin tuleminen on monelle perinne.

Sitä se on myös valokuvaajalle itselleen.

– Joulukorttikuvauspäivä on vähän kuin joulunavaus, josta se joulunodotus sitten lähtee.

Iines ja Rita kuuntelevat kuonot tarkkana Sanna Voimasen ohjeita.

Joulupukkikin kuvatutti itsensä

Pääasiassa joulukortteihin kuvataan alle kouluikäisiä lapsia. Voimasen mukaan tavatonta ei kuitenkaan ole sekään, että kuvaan tulee koko perhe. Koiriakin piipahtaa joulukorttikuvissa tasaisesti.

– Joulukorttikuviin olen kuvannut myös kissoja ja hiiriä, hevosta en sentään, Voimanen nauraa ja kertoo, että onpa korttikuviin ikuistettu myös itse joulupukki harrikkansa kanssa.

Voimanen kertoo, että moni panostaa kuvissa esimerkiksi nätteihin vaatteisiin. Hänelle itselleen on tärkeää rakentaa lavasteet joka vuosi erilaiseksi. Niihin hän haluaa vanhanajan joulun tunnelmaa.

Oriveden omalla studiolla joulukorttikuvaus rekvisiittoineen oli helppo toteuttaa, mutta enää pariin vuoteen Voimasella ei ole ollut Orivedellä omaa studiota. Studiokuvaukset hän hoitaa nykyään kollegan tiloissa Tampereella. Orivedelläkin hän silti kuvaa esimerkiksi juuri Paltanmäen miljöössä.

– Tämä on ihana kuvauspaikka myös joulukorttikuville. Viime vuonna joulukorttikuvaukset järjestettiin Kahilaniemen pirtissä, mutta kuvattaville lapsille täytyisi mieluusti olla lämpimät tilat.

Moni ehtii kuulemma jo marraskuun alussa kysellä kuvausten perään, jotta ehtii teettää ja saada perinteiset kortit ajoissa postiin. Sanna Voimasen arvioin mukaan kuvista tehdään sähköisiä ja paperisia kortteja suunnilleen fifty-fifty.

– Sukulaisille ja iäkkäämmille ihmisille lähetetään perinteiset kortit, kavereille ja tuttaville joulua toivotetaan ehkä vain sähköisesti.

Välillä rusetit ojennukseen ja rapsutukset kehiin, niin taas jaksaa jatkaa kuvaussessiota Sanna Voimasen kanssa.

Kuvista jää kiva muisto

Nelli Sistonen on käyttänyt koiriaan joulukorttikuvauksessa jo vuosia. Nyt kun kaikki muu tuppaa olemaan digitaalista, Sistonen lähettää mieluusti joulukortit postin mukana sukulaisille ja ystäville.

– Itse on myös kiva saada perinteisiä kortteja, Sistonen sanoo.

Hän arvostaa joulukorttikuvissa ennen kaikkea sitä, ettei hänen tarvitse kuin tulla paikalle koirineen. Kaikki muu on hoidettu valmiiksi.

– Lisäksi näistä kuvista jää itsellekin kivat muistot.

Sanna Voimanen tietää, että joulukortteina lähetetyistä kuvista on teetetty myös esimerkiksi canvas-tauluja muistoksi.

Yksikin kuva riittää

Voimanen on tavannut varata joulukorttikuvauksille yhden päivän. Kuvausaika yhtä asiakasta kohden on vartin, ja valmiita kuvia saa käyttöönsä pari. Kuvauspäivän päätteeksi ovat vuorossa jälkikäsittely ja kuvien lähettäminen asiakkaalle.

– Eiväthän tässä käytetty aika ja vaiva leiville lyö, mutta olen halunnut pitää tämän sellaisena hyvän mielen juttuna, johon kaikilla olisi halutessaan mahdollisuus osallistua.

Vanhemmille kuvaushetki saattaa tarkoittaa hikipisaroita ja kiristynyttä pinnaa. Valokuvaajan on kuitenkin luotettava omaan intuitioonsa ja taitoihinsa kaaoksen ja sähellyksen keskellä. Voimanen luottaa, että saa lopulta mahdollisen harmituksen tai jännityksen väistymään hymyn tieltä.

– Yksikin onnistunut otos riittää korttiin, hän nauraa.

– Nyt maistuisi pieni makupala kuvauspalkkioksi, taitaa Rita ajatella. Sanna Voimaselta sellainen onneksi löytyy.

Leave a Comment