1960-luvun alussa kotiini Vinkiän Järvensivuun tuli sähkö.
Ensimmäisenä hankintana oli sähkömoottori, jolla tarkoitus oli pyörittää ainakin puimakonetta. Mutta kohta moottorin perään tuli muitakin koneita.
Karjaa kun oli, niin alkuun hankittiin niin sanottu kotitarvemylly. Sillä saatiin lehmien suurukseen tarvittavat rehujauhot jauhettua kotona. Melkoinen säästö ajallisesti ja rahallisesti.
No, siitä tuli pientä tienestiäkin, sillä myös muutamat naapurit kävivät jauhattamassa rehuviljansa meillä.
Eräänä sunnuntaina yksi naapurin ukko tuli viljakuormineen kovassa kaatosateessa myllyreissuun meille. Hevosella ja kumipyörärattailla säkkeineen hän ilmestyi pihaan.
Meillä hiukan päiviteltiin, että olikos nyt pakko tällaisella kelillä lähteä liikkeelle. Jyvät kastuu ja paluumatkalla jauhot.
Naapuri oli tunnettu ahkeruudestaan ja niinpä hän nytkin puolustautui: ”Kun ei tällaisena päivänä mikään muukaan työ käy”!
Niinpä niin, ei meikäläisten mielestä tuokaan homma oikein käynyt. Mutta siitä on jäänyt meille jälkipolville sanonta, kun alamme jotain vähemmän tärkeätä toimittamaan. Ja ehkä sellaisena hetkenä, kun voisimme aikamme muuhunkin käyttää.
”Kun ei tässä nyt mikään muukaan homma käy”!
Hannu Järvinen
Mäntsälä
