Vaikka jääkiekkoilevat veljekset Mikko ja Matti Aho eivät enää Orivedellä asukaan, sykkii heidän rinnassaan kuitenkin keltamusta fortunalainen noppasydän. Mikko oli kuusivuotias, kun vanhemmat kysyivät, haluaisiko tämä liittyä ikäluokalle perustettuun joukkueeseen 1990-luvun alkuvuosina.
– Halusin lähteä kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan.
Ensimmäisinä vuosina ei vielä jäähallia ollut, vaan treenit vedettiin yläkentän ulkokaukaloissa. Pikkuveli seurasi isoveljen jalanjälkiä. Mikko muistelee, että hänen treeniensä aikaan Matti harjoitteli luistelua isän kanssa kaukalon ulkopuolella, kunnes aika pian hyppäsi kaukaloon itsekin.
Melkein kolmen vuoden ikäero kuitenkin teki sen, ettei samassa joukkueessa pelattu ennen kuin edustusjoukkueessa.
Kumpikaan veljeksistä ei ole myöskään koskaan pelannut jääkiekkoa missään muussa seurassa. Yhä edelleen he ajavat Tampereelta kahdesti viikossa edustusjoukkueen harjoituksiin Oriveden jäähallille ja ovat kantavia voimia peleissä.
– Ei ole muualle kelvannut, Matti Aho virnistää, mutta toisaalta ei ole tullut tarvetta hakeutuakaan.
Mikon ura edustusjoukkueessa alkoi 16-vuotiaana 2000-luvun alkuvuosina. Matti liittyi edustuksen riveihin vuonna 2007. Ainoastaan armeijavuosina pelit jäivät välistä tai ainakin vähemmälle, mutta muuten kaksikko on ollut remmissä aina.
Jäähallilla onkin puhuttu, että Ahon veljekset ovat mukana niin kauan kuin Fortunassa pelataan miesten kiekkoa. Vaan mitä sanovat veljekset itse tähän?
Hymähtävät ensin.
– Jaa-a, ehkä olen voinut noin joskus sanoakin, mutta katsotaan nyt, ihan sataprosenttisesti ei voi luvata, mutta niin kauan kuin pysyy jaloillaan, Matti Aho heittää.
– Olen sanonut, että niin kauan kuin jätkät huolivat minut joukkueeseen, Mikko Aho kuittaa.
Kiekosta puhutaan treenimatkoillakin
Veljekset näkevät, että tällä hetkellä nuoruus ja kokemus luistelevat edustusjoukkueessa sujuvasti rinnatusten. Molempia tarvitaan. Kapteenina Matti ja varakapteenina Mikko menevät esimerkki edellä. Taistelutahto ei häviämistä vihaavilta veljeksiltä lopu, mutta äänessä he eivät välitä liiemmin olla.
– Jonkun verran tietysti peleissä yrittää herätellä joukkuetta ja huonoina hetkinä pitää tsemppiä yllä, mutta muuten jätämme valmentajalle rauhan valmentaa, Matti toteaa.
Viime kaudeksi välivuoden jälkeen uudelleen kokoon saatu joukkue uudistui paljon.
– Onneksi tuli noita nuoria mukaan. Pikkuhiljaa tässä hitsautuu yhteen, oppii toisensa tuntemaan ja jäähallilla löydetään yhteistä puhuttavaa, Ahot juttelevat.
Jääkiekosta puhuvat paljon myös veljekset keskenään.
– Ei autossa treenimatkoilla paljon muusta puhutakaan, he naurahtavat.
Jutunjuurta saattavat tarjota vaikkapa mieliin jääneet juniorivuosien turnausreissut.
– Se oli aina hienoa, kun pääsi johonkin reissuun, ja silloin jaksoi vielä pelatakin useamman pelin päivässä, Matti velmuilee, mutta rankkaa silti edustusjoukkuevuodet parhaimmiksi muistoiksi jääkiekon saralla.
Muistissa ovat ihkaensimmäiset pelitkin edustuksen riveissä: Matti pelasi HT Tesomaa vastaan kotihallissa 5–0-voittoon, ja Mikko sai tulikasteensa Tikkakoskella, joskaan sitä ei muista, miten peli päättyi.
– Edustuksessa on aina ollut hyvä porukka ja hallille on ollut mukava tulla. Menestys on ollut vaihtelevaa, jossain vaiheessa pelattiin ylemmällä sarjatasollakin. Mutta hyvä porukka se on ja mukava iltaharrastus, että viitsii lähteä tuolta Tampereelta ajelemaan, Matti Aho toteaa.
Päivätyönään hän työskentelee rakennusmestarina ja Mikko insinöörinä metalliteollisuudessa.
Vahvuudet tiedossa
Pelipäivinä Matti Aho ottaa paikkansa keskushyökkääjänä numerolla 11.
– Kun tulin aikoinaan edustuksen koppiin, minulle lyötiin seuralegenda Marko Oksasen vanha paita käteen ja sanottiin, että raksi tosta nimi pois ja pistä päällesi, Aho paljastaa.
Mikko Ahon paidan selästä löytyy numero 14. Junnuajan pelikaverit saattavat muistaa pykälää pienemmän numeron, mutta kerrottakoon, että numero 13 oli jo varattu Mikon liittyessä edustusjoukkueeseen. Mikkokin pelaa mieluiten keskushyökkääjänä, mutta kertoo, että on viimeiset vuodet pelannut lisäksi myös puolustajana.
Veljekset tietävät toistensa vahvuudet. Matti kehuu Mikon olevan puolustussuuntaan hyvin vahva ja tunnollinen pelaaja.
– Hän ei varasta velvollisuuksista. Hän on tosi varmistava pelaaja, joka on pelannut paljon nuorten kanssa, jotta hekin saavat pelata omilla vahvuuksillaan. Lisäksi hänellä on hyvä kunto, eikä hän tunnu väsyvän.
– Matti on periksiantamaton vääntäjä, ja hänellä on erittäin hyvä rannelaukaus ja maalivainu. Hän osaa kokonaisvaltaisen pelaamisen: Matti hoitaa oman osuutensa puolustuspäässä, mutta kyllä hänen vahvuutensa ovat ehdottomasti hyökkäyspäässä, Mikko luonnehtii puolestaan Mattia.
Nopeat kysymykset – näin Ahot vastasivat
Kummalla on enemmän maaleja? – Matilla.
Entä syöttöjä? – Matilla. Hän on aina pelannut niin paljon enemmän hyökkäävässä roolissa kuin Mikko.
Kumpi on kovempi harjoittelija? – Matti.
Kummalla on kovempi voitontahto? – Tämä menee aika tasan, mutta Mikolla. Molemmat vihaavat häviämistä, ja yhtä vihaisia olemme hävityn pelin jälkeen. Ahot kertovat, että nuorempana tunteet kävivät välillä aika kuumina, mutta ikä on rauhoittanut. Nykyään tappion aiheuttamat höyryt puhistaan automatkalla takaisin kotiin, jonne ei mennä vihaisina.
Kumpi on nopeampi? – Tämäkin on aika tasan. Kun meillä oli luistelutesti kaukaloa ympäri, olimme hyvin lähellä toisiamme. Matti varmaan lyhyemmällä matkalla, mutta sitten kun ruvetaan vetämään pitkää matkaa, Mikko on nopeampi.
Kummalla on kovempi veto? – Matilla.
Kummalla on enemmän jäähyminuutteja? – Matilla.
