Vanhassa laulussa rallatellaan: ”Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan, mutta minne vaikka sinne missä tie vie mummulaan.” Urheiluseura Mäkimaan Muhkun jo perinteinen pyöräretki ajeltiin omilla pyörillä, eikä menty mummolaan, vaan Päijälän Metsästysseuran majalle Passuun.
Se oli yksi välietappi noin 40 kilometrin lenkillä. Metsästysseuran puheenjohtaja Mika Liehu siellä jo odotteli retkeilijöitä. Porukka kun oli koolla, toivotti Mika kaikki tervetulleeksi ja esitteli talkoilla kunnostettuja ja rakennettuja tiloja.
Kiinnostava oli hieno teurastamo, jossa voidaan hirvenlihat käsitellä oikeaoppisesti ja kylmäketjussa. Metsästyksestä kuultiin kaikkea kiinnostavaa, muun muassa kuinka paikallinen susien määrä vaikuttaa hirven kaatolupien määrään.
Mika oli viritellyt kunnon nuotion. Sen äärellä riitti juttua. Makkaraa oli reilusti, ja sitä paistettiin ja maisteltiin. Sen päälle nautittiin kunnon nokipannukahvit. Ja laulun sanoja voitiin jatkaa: ”Syötyämme levähdämme siitä sitten voimaa saa.”
Todettiin myös, että sanonta vierivä kivi ei sammaloidu on totta, puhumattakaan pyöräilijöistä. Tämän retken osanottajien ikärakenne kun ei ollut ihan nuorisotasoa. Vanhemmat olivat lähes 85-vuotiaita. Porukka kiitteli Metsästysseuraa tarjoilusta ja jatkoi matkaa.
Keli suosi, aurinko paistoi. Tie oli kyllä osittain aika haastava. Mäkimaalle kun palattiin, niin laulu sai taas jatkua: ”Kun on tehty pyöräretki sinne Passuun Päijälään, pyörän laitan taakse aitan, seinän vierelle nukkumaan!”
Ensi vuonna uudet retket.
Pirkko Lehto-Järvinen
