Kaisa Kymäläisen viimevuotinen SM-kuulapronssi vaihtui sunnuntaina kullaksi, jota harva uskalsi odottaa. Ennen kisoja hänen tämän kesän tuloksensa olivat Ikaalisten piirinmestaruuskisoja lukuun ottamatta 15 metriä ja jotakin, kun ennakkosuosikkien tilastotulokset ylittivät 17 metriä.
Edes mitaleille häntä ei spekulaatioissa odotettu. Siksi SM-kulta – ensimmäinen lajissaan Kaisan seuran Hirsilän Pyrkivän historiassa – olikin jymy-yllätys, jota hän ei vielä vuorokautta myöhemminkään ollut uskoa todeksi.
Kymäläinen tiesi kyllä, että rahkeissa oli varaa parempaankin, koska voima-arvot olivat parantuneet, samoin harjoitusten tulokset. Parantuneet fysiikkatulokset eivät kuitenkaan siirtyneet kuularinkiin, eikä tekniikka pysynyt perässä.
– Oikeastaan tällä kaudella on toiminut kaikki muu paitsi työntäminen. Jos työntää kuten ennenkin, ei uusista ominaisuuksista ole hyötyä. Työntö olisi saatava nopeammaksi ja lisää polvikulmia, muuten ei metrejä tule lisää, hän taustoittaa.
”Huikea tulosparannus tuli ihan puskista”
Huikea tulosparannus – Kymäläinen paransi omaa ulkoratojen ennätystään kuulakisan aikana peräti kolmesti ja kaikki mitatut tulokset olivat yli 16-metrisiä, voittotulos 16,94 – tuli oikeastaan ihan puskista.
– Eilen vaan osui kaikki kohdalleen, tunsin sen aamusta lähtien. Treenata pitää ja punttia tehdä, että lihakset ja hermosto ovat hereillä, mutta ei ylikuormittuneet. Se on tosi hienosäätöä, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Valmentajakin sanoi, että nyt sain voimaominaisuudet hyödynnettyä työnnöissä, Kymäläinen kertoo.
Kaikki meni raiteilleen jo aamukarsinnoissa: muutama hyvä verryttelypukkaus ja yksi ainoa karsintatyöntö. Niinpä hän lähti melko luottavaisin mielin finaaliin. Finaalin allakin riitti vain yksi verryttelytyöntö, poikkeuksellista sekin, ja Kaisa ilmoitti olevansa valmis kisaan. Karsinnan ja finaalin väli oli vain runsaat neljä tuntia.
– Siinä oli melkoinen sateen uhka koko ajan ja tummat pilvet roikkuivat yllä. Taktiikkana meillä oli se, että kun pääsin toisena kilpailijana työntämään, pistetään ekalla kaikki peliin, että säikäytetään muut. Jos sade olisi alkanut, olisi ainakin se yksi hyvä tulos ensimmäiseltä kierrokselta.
Kymäläinen olikin jo aika tyytyväinen tulokseensa 16,77, mutta kun tyttöjä meni ohi, jokin Kalevan kisa -lisäbuusti vielä löytyi ja tulokset paranivat edelleen.
Kaisa Kymäläisen voittotulos 16,94 syntyi viidennellä kierroksella. Kilpakumppani Eveliina Rouvali työnsi saman tuloksen jo avauskierroksella, mutta Kymäläinen tunsi koko ajan, että pystyy vastaamaan siihen.
Rouvalin toiseksi paras työntö jäi Kaisan toiseksi parhaasta, ja loput yritykset ennakkosuosikki Rouvali astui yli. Tuokin on tuttu tunne orivesiläiselle: jos kisa ei lähde sujumaan ihan odotetusti, työntäminen menee helposti yliyrittämiseksi ja rentous häviää.
– Minulla onnistuminen ruokki onnistumisia, hänellä kävi toisin päin.
Lähtökohdat eivät otolliset, siksi tunne onkin nyt sanoinkuvaamaton
Lähtökohdat Kalevan kisoihin eivät olleet kovin otolliset. Tämän kesän Kymäläinen on ollut terveenä, mutta talvi oli rikkonainen. Tuli niin koronaa kuin norovirustakin, jopa nuoruudessa jo kertaalleen hävinnyt rasitusastma palasi koronan jälkeen. Talvi oli jatkuvaa sairastelukierrettä, ja Kymäläinen kuvaileekin olleensa oikea tauti-imuri.
Tahti oli suunnilleen sellainen, että viikko sairastettiin ja viikko treenattiin. Harjoituksiinkaan ei voi mennä puolikuntoisena, joten lähtökohdat kesään olivat hankalat ja kauden aloitus venyi myöhempään.
– Kaikkeen siihen peilaten voitto oli lopulta ihan sanoinkuvaamatonta, eikä vieläkään tahdo oikein uskoa ja ymmärtää, että mä oikeasti voitin koko kisan! Olen kuitenkin uskaltanut siitä haaveilla, vaikka on ollut tosi vaikeaa.
Hän kuvaili, miten oli kisassa kakkosena ja tiesi, että perässä tulee kaksi kovaa kilpakumppania, jotka saattavat vielä ohittaa hänet. Silti valmentaja Teijo Kööpikkä kertoi hänelle joka työnnön välissä, paljonko hän on jäljessä ykköstä.
– Tajusin siinä, että voitto on täysin mahdollinen ja tässä ihan oikeasti taistellaan SM-kullasta, ei vain jonkin värisestä mitalista! Vaikka unelma kullasta ei etukäteen tuntunut kauhean realistiselta, koska lähdin kisaan tilastonelosena valtavalla erolla seuraavaan, se oli hyvä muistutus siitä, että kilpailussa ei ole merkitystä sillä, mitä siihen asti on työntänyt, vaan kaikki lähtevät samalta viivalta.
Hän hehkuttaa, että juuri tämän takia urheilu on ihan parasta, ja sunnuntai oli hänelle urheilijan palkkapäivä.
Valmentajan rooli korostuu silloin, kun on vaikeaa
Kymäläinen muistuttaa valmentajan suuresta roolista etenkin silloin, kun tekeminen on vaikeaa.
– Silloin tarvitaan fiksuja päätöksiä siitä, milloin ja mitä treenataan. Motivaatio on ollut koetuksella ja aika monta kertaa olisin heittänyt hanskat tiskiin, mutta Teijo jaksoi pitää uskoa yllä. Ilman häntä en varmaankaan olisi jatkanut tänne asti kisakautta. Kun valmentajakin sai oman kultamitalinsa, olin aivan yhtä iloinen hänen mitalistaan. En ole mikään helppo urheilija, kun tavoitteet ovat kovat eikä terveys tahdo kestää. Niissä hetkissä valmentajan on oltava hereillä ja hänellä on oltava tilannetajua.
Nyt kesällä he ovat valmentajan kanssa nähneet viikoittain, ja Kööpikkä on ollut paikalla kaikki kisat ja työntötreenit. Se on vaatinut aika lailla sumplimista, mutta siihen on kaivettu aika ja jaksettu yhteistuumin luoda uskoa.
– Valmentaja tietää mun tuntemukset ja puhumme samaa kieltä. Aina ei tarvita sanojakaan. Hänellä on nyt myös oma, uusi urheilu-ura parakisoissa, ja sieltä tuli MM-pronssia pari viikkoa sitten, mikä vie hänet myös paralympialaisiin.
Myös Kaisan vanhemmat ovat paljon harkoissa mukana, joten kiitos taustatuesta kuuluu yhtä lailla heille ja omalle puolisolle.
– Aikataulut tehdään mun urheilun ehdoilla, siksi lähipiiriä ei voi kyllin kiittää tässä kohtaa.
SM-kulta luo askelmerkkejä ensi kesän EM-kisoihin
Voitto Lahdessa toi Kaisa Kymäläiselle melkoisen määrän ranking-pisteitä ensi kesän EM-kisoihin ja nosti mahdollisuuksia niihin valtavasti, joten nyt aletaan luoda askelmerkkejä sitä kohti ja kohdistetaan katseet jo ensi kauteen. Tämän kesän MM-kisoihin hänellä ei ole saumaa.
Paikka Ruotsi-maaotteluun kuitenkin varmistui voitolla, muuten sinne ei varmaan olisi Kaisan mukaan ollut asiaa.
Hän muistaa myös lisätä, että HirPyn ensimmäinen Suomen mestaruus on upea juttu, onhan koko Hirsilä elänyt ja hengittänyt hänen mukanaan.
– Nyt mulla on kavereita ja onnittelijoita aika paljon. Se on tietysti ihanaa, mutta erityisesti lämmittävät he, jotka ovat pysyneet rinnalla myös huonoina vuosina, hän muistuttaa. Samaan aikaan kummisetä kiikuttaa kukkiaan Suomen mestarille.
Vaikka urheiluun liittyvät tekemiset merkitään ensiksi Kymäläisen kalenteriin, hän on pyrkinyt löytämään rinnalle työjuttuja, ettei elämä olisi pelkkä urheilua.
Puolisonsa kanssa he muodostavat sijaisperheen, ja vaikka se onkin puolison päätyö, se toki vaikuttaa myös hänen arkeensa. Lisäksi hän on tehnyt henkilökohtaisen avustajan töitä. Juuri vaikeina hetkinä on tärkeää, ettei identiteetti ole pelkästään urheilun varassa.
– Siellä korkeimmalla korokkeella unohtaa kaiken muun ja samaan aikaan on läsnä ekstrakiitollisuus: hetkessä on kaikki harmitus poissa ja aiemmat vaikeudet eivät merkitse yhtään! Siinä kokee aika ristiriitaisiakin tuntemuksia.
Hänestä tämä oli hyvin merkityksellinen mitali aiempien Suomen mestaruuksien joukossa sen takia, että tie palkintokorokkeelle ei ollut ihan tasainen. Mitä vaikeampi matka, sitä hienommalta kruunu tuntuu.
– Hetkeksi se myös tyhjentää pään, koska kaikki on rakennettu juuri tätä tavoitetta kohti. Muutama päivä nollauksessa menee, ja sen jälkeen himo palata harjoituksiin on rakennettava taas uudelleen ja asetettava uusi tavoite. Seuraavien harjoitusten ajankohtaa ei kuitenkaan ole vielä edes sovittu.
Kisoista palasi väsynyttä porukkaa, kun takana oli pitkä päivä. Kakkukahvit ja kilistelyt jäivät siksi maanantaihin, eikä niihin oikein osattu edes valmistautua.
