Ilmoja pitelee.
Pirkko Lehto-Järvinen muisteli erilaisia talvi-ilmoja (OS 25.1.2023) . Minullakin on pari tarinaa entisiltä ajoilta. Vinkiällä asui vaari, joka osui sään ennustamisessa aina kohdalleen. Hän saattoi iltasella katsella taivaalle ja todeta: ”Huomenna sataa”! No, jos ei satanutkaan, niin hän todisti: ”Johan minä eilen sanoin, ettei siitä mitään sadetta tule”.
Syväjärvellä asui mies, jonka radio oli viritetty kaiketi eri lailla kuin muilla. Hän keskusteli naapurinsa kanssa säätiedoista, joita oli samana päivänä kuultu. Mutta he muistivat kuulemansa eri tavalla. Kinaa tuli, mutta miekkosemme voitti. ”Kyllä meidän radio kuitenkin sillä lailla sanoi!”
Olenpa itsekin perheeni kanssa joutunut sään yllättäessä vaikeuksiin. Se oli 90-lukua, tarkkaan en muista. Olimme mökillä Vinkiällä äitienpäivänä. Kevät oli pitkällä, joten kesärenkaat oli vaihdettu. Aamulla herättyämme nähtiin, että lunta tulee taivaan täydeltä. No, ollaan ihan rauhassa, kyllä se maassa sulaa. Mutta sitäpä tuli niin paljon, ettei ehtinyt sulamaan ja lopulta oli liki parikymmentä senttiä. Ei auttanut muu, kuin lähteä kotimatkalle ennen kuin jäämme ihan jumiin.
Nyt ongelmaksi näytti muodostuvan se Mäkimaan Huhdanlahdenmäki, jossa Pirkkokin kertoi kuntoilevansa. Emme sitä kyllä kesärenkailla pääse ylös. Lähdimme sitten kohti Jämsää ja sieltä entistä nelostietä kohti Mäntsälää. Ei ollut helppoa sekään, taisimme viipyä matkassa yli viisi tuntia.
”Odotettavissa todennäköistä säätä”, kertoi entinen radiokuuluttaja. Tämä ennuste pitää aina paikkansa ja käytänkin sitä kysyttäessä.
Hannu Järvinen
Mäntsälä
