Kukapa ei olisi huomannut nykyisiä korkeita sähkönhintoja. Ratkaisuna on esitetty tuulivoiman lisäämistä.
Pitää paikkansa, että sopivan tuulisina aikoina voimalat tuottavat jopa 30 % teoreettisesta kapasiteetistaan. Tällä hetkellä Suomessa on noin 1 500 tuulivoimalaa, joiden teoreettinen kapasiteetti on noin 5 000 megawattia.
Vakava ongelma on, ettei aina tuule ja sähkön varastointi ei onnistu. Tämän takia vaaditaan niin sanottua säätövoimaa: kun voimalat eivät tuota sähköä, pitää ottaa käyttöön korvaavaa sähköntuotantoa.
Tukeutuminen pelkästään ennalta arvaamattomaan tuulivoimaan olisi arpapeliä. Nyt on valot päällä, nyt ei ole.
Toisin sanoen vesivoimaa tai fossiilisia polttoaineita. Vesivoima sinänsä sopii paremmin vakaana energiamuotona jatkuvan perussähkön tuotantoon. Säätövoiman vaihtoehdoksi siis jää joko puu, turve tai fossiilinen polttoaine.
Nykyisen politiikan mukaan turvekin on fossiilinen ja siten voimakkaasti verotettu, vaikka se on kotimainen ja sitä muodostuu jatkuvasti lisää. Eli kivihiiltä kehiin. Hanasaaren voimalaitos Helsingissä suljetaan, koska se käyttää kivihiiltä ja vaikka sen ilmastopäästöt ovat maailman pienimmät ja puhtaimmat.
Helen sen sijaan ostaa tuulivoimaa 300 kilometrin päästä Kristiinankaupungista ja hakkauttaa muutaman tuhannen hehtaarin verran metsää siirtolinjan tieltä
Viime aikoina on tuullut heikohkosti ja trendi ilmeisesti jatkuu. Tämä merkitsee sitä, että tuulivoimalat eivät pyöri, vaan ne itse asiassa kuluttavat muusta sähköverkosta saatavaa sähköä kymmeniä tonneja painavien propellien sulattamiseen ynnä muiden sähköllä toimivien vempeleidensä ylläpitoon.
Toisin sanoen ne kilpailevat samasta rajallisesta sähköstä tavallisten kuluttajien kanssa ja täten nostavat sähkön hintoja. Nämä tuulivoimaloiden tavallisesta sähköverkosta ottamat määrät ovat kuulemma ”liikesalaisuuksia” eikä niitä julkaista.
Suomen sähköverkkoa ylläpitävä Fingrid on investoinut ja investoi noin viisi miljardia euroa uusien sähköverkkojen rakentamiseen, suureksi osaksi tuulivoimalla tuotetun sähkön siirtämiseksi etelän kasvukeskuksiin. Arvatkaas kuka tämän lystin maksaa?
Jos ei hetikohta tule mieleen, käykääs katsomassa viimeisen sähkölaskun siirtohintoja ja arvuutelkaa itseksenne, nousevatko vai laskevatko kyseiset kulut.
Tuulivoimayhtiöt ja Fingrid pakkolunastavat vanhentuneiden lakien mukaan sähkölinjojen alta maata 200 euron hehtaarihinnalla ikuisiksi ajoiksi. Keskimääräinen vuotuinen metsän tuotto on 150 – 300 euroa/hehtaari. Pirkanmaalla vuonna 2022 metsän mediaani kauppahinta on ollut 5 464 euroa hehtaarilta.
Huvittavinta on, että muka maanomistajien asiaa-ajavien puolueisiin lukeutuvat edustajat ja päättäjät kannattavat tällaista ryöstöä ja sotivat salaa omien äänestäjiensä etuja vastaan. Tosin näillä henkilöillä ei taida itsellä olla liiemmin maita, ainakaan suunnitellulla ”tuulipuistoalueella”.
Toinen samaan asiaan liittyvä, mutta käsittelemätön on juttu, mitkä ovat tuulivoimaloiden ympäristö-, maisema- ja terveysvaikutukset. Samoin selvitys, kenen rahoilla päättäjiä lobataan ja voidellaan.
Kullervo Erkkilä
