Puiden katveesta pilkistävät toistasataa vuotta vanhan torpan vihreät seinät ja iloisen keltaiset ikkunanpielet. Kumpuilevaa pihapiiriä kansoittavat lukuisat omenapuut ja kesän lämpöön heräilevät kukinnot. Sulassa sovussa monivuotisten perennoiden rinnalla kasvavat sieltä täältä esiin työntyvät sinivuokot ja sammalmättäät.
Mökin terassilta puolestaan aukeaa näkymä taivaanrantaan ja avaraan peltomaisemaan, joiden katseluun torppaan asettunut Tanja Meronen ei kyllästy.
Meronen vuokraa nyt kolmatta kesää pientä asumusta Eräjärvellä. Maaseudun ja luonnonrauhaa kaipaava Meronen mietti kauan, mistä hän löytäisi haaveilemansa piilopirtin, joka täyttäisi hänen kriteerinsä.
– Kaipasin vastapainopaikkaa Lempäälän lähiöasunnollemme, joka sijaitsee aivan moottoritien vieressä. Olen kurkkuani myöten täynnä liikenteen ja rakennustyömaan melua. Toiveissa oli mahdollisesti ympärivuotiseen asumiseen soveltuva kohde.
Meronen laati netti-ilmoituksen, johon sai lukuisia ehdotuksia Tampereen ympäristössä olevista kohteista.
– Matkalla Orivedelle kävin katsomassa kahta muutakin paikkaa, jotka olivat ihan kivoja. Saapuessani Eräjärven torpalle totesin heti, että tämä paikka on minun. Maaliskuussa lumet olivat vielä maassa, joten en edes päässyt näkemään paikan ihanaa puutarhaa, mutta rakastuin heti ajankulkua henkivään miljööseen, Meronen muistelee.
Joka toinen viikko, vuoden ympäri
Aluksi hän asui torpassa vain maaliskuusta lokakuuhun. Viime vuonna mökin lattian eristyksiä parannettiin, joten syksyllä Meronen päätti kokeilla, kuinka pitkään mökillä voi mukavasti oleskella.
– Päädyin sitten olemaan täällä läpi vuoden, aina joka toinen viikko, kun lapset olivat isänsä luona. Mikään ei saanut minua pysymään poissa, vaikka välillä ulkona oli 25 astetta pakkasta. Ei se haitannut, kyllä täällä tarkeni, ja vettä pystyi nostamaan, kun kaivo pysyi sulana.
Meronen työskentelee yrittäjänä, joka tarjoaa henkilöstövalmennuksia sekä markkinointi- ja viestintäpalveluita.
– Työni eivät pääsääntöisesti sido minua mihinkään tiettyyn paikkaan. Jos netti toimii, sujuu yhteydenpito asiakkaisiin sekä muihin sidosryhmiin pirttipöydän ääressä. Hyvin harvassa ovat olleet ne tilanteet, jolloin kaista ei olisi riittänyt, hän kertoo.
Arkielo laajenee luontoon
Ennen Merosta torppa oli toistakymmentä vuotta sastamalalaisen pariskunnan hallinnassa. Pitkälti heidän käsialaansa on hauskat yksityiskohdat ja satumaisuus, jota torpan pihapiiri huokuu.
– Pyrkimykseni on ylläpitää tätä edellisten asukkaiden luomaa tunnelmaa. Tässä minulla on todellinen paratiisin puutarha, joka on ollut omillaan muutaman vuoden. On aivan ihanaa, kun luonnonkasvien seasta putkahtelee kymmenittäin vuosien saatossa istutettuja perennalajeja.
Samassa pihassa noin 20 neliömetrin mökin lisäksi sijaitsevat pari aittaa, pihasauna ja ulkohuussi. Merosen tyttäret, 13-vuotias Vieno ja 10-vuotias Hilla ovat yhtälailla mieltyneet luonnonhelmassa sijaitsevaan torppaan ja viettävät siellä mielellään aikaa viikonlopppuisin ja loma-aikoina.
– Neliöitä ei ole paljon, mutta me olemme niin sopuisaa sakkia, että se riittää meille. Levittäydymme läpi vuoden tänne ulos, Meronen kertoo ja viittaa riippumattoihin ja terassille pystytettyyn telttaan, jossa on yövytty säännöllisesti vapusta lähtien.
Meronen on harrastanut riippumattoretkeilyä nelisen vuotta, johon myös jälkikasvu välittömästi tykästyi. Lisäksi perheen yhteisiin harrastuksiin lukeutuvat muun muassa onkiminen sekä luonnon tarkkailu ja kuvaaminen. Varsinkin kevätiltaisin, eläinten liikkuessa paljon, lapset hinkuavat lähiluontoon yöretkille, jonne mukaan pakataan aina hyvät eväät.
– Tykkään viedä lapsia metsään ja opettaa arvostamaan luontoa ja tulemaan siellä toimeen. Käymme pitkin päivää bongaamassa yhdessä eläimiä ja pilvettöminä öinä kuvaamassa revontulia.
Lue lisää: Revontulien vangitseminen vaatii pimeitä öitä, pilvetöntä taivasta ja pitkää pinnaa
Meronen muistuttaakin, ettei luontoa tarvitse pelätä.
– Monet tuttavat ihmettelevät, kuinka uskallan olla yksin pimeässä metsässä, pakkasessa ja elukoiden armoilla. Olen kuitenkin aina sanonut, että koen olevani paremmassa turvassa metsässä kuin kaupungissa.
Keskellä korpea on hyvä olla
Yksinolo keskellä korpea ei ole Meroselle ongelma, vaan hän kokee sen sekä vapauttavana että voimauttavana.
– Eikä täällä varsinaisesti koskaan ole yksin, kun luonnon eläimet pitävät minulle seuraa. Viime talven taistelin ullakolla öiseen aikaan metelöivien oravien ja erilaisten näätäeläimien kanssa, hän naurahtaa.
Oman rauhan lisäksi Meronen rakastaa torppaelämän tarjoamaa mahdollisuutta olla osa luontoa.
– Luonnon kiertokulku on niin maaginen. Parasta on kun pääsen aitiopaikalta havainnoimaan sitä ja elämään sen mukana vuoden ympäri. Voisin viettää vaikka koko päivän kyttäämässä lintuja tuvan ikkunasta. Välillä onkin haastavaa pitää katsetta töissä ja läppärissä. Viime talvena bongasin lintulajeja, joita en ollut nähnyt koskaan aiemmin.
Meronen on ollut hyvin tyytyväinen päätökseensä toteuttaa haaveensa peräkylillä elämisestä. Koronapandemian aikana kiitollisuus omaa piilopirttiä ja sen tarjoamaa eristäytyneisyyttä kohtaan on kasvanut entisestään.
– En osaa edes kuvata, kuinka tärkeä tämä paikka minulle on. Olemme jo lasten kanssa päättäneet, että olemme kesällä kaikki mahdolliset ajat Eräjärvellä. Niin kauan kuin elämäntilanteeni mahdollistaa tällaisen niin kutsutun kaksoiselämän, niin kauan aion tätä toteuttaa. Viimeistään nyt olen saanut varmuuden, että paikkani on korvessa, hän kiteyttää.
