Torrevieja on pieni, eläkeläisten suosima espanjalaiskaupunki Valencian maakunnassa, jossa englanniksikin pärjää hyvin. Kesällä se on hulinapaikka, jossa mannerespanjalaiset viettävät lomiaan, mutta talvella siellä on hiljaista ja rauhallista.
Suomalaisia siellä asuu paljon joko ympärivuotisesti tai talvisin, ja he pitävät keskenään ahkerasti yhteyttä Suomi-seuran kautta ja omilla Facebook-sivuillaan. Muutenkin on helppo tutustua erimaalaisiin ihmisiin ja istahtaa yhdessä jutellen vaikka viinilasillisen ja tapas-lautasen verran, siihen on pienituloisella eläkeläiselläkin varaa.
Orivesiläinen Marleena Mutta on viettänyt siellä jo neljänä talvena yleensä muutaman viikon kuntoloman, sillä lähistön suolajärvien tuottama ilmanala tekee hyvää niin reumalle kuin keuhkoahtaumallekin. Tänä vuonna hän lensi Espanjaan maaliskuun alussa, mutta vain ensimmäinen viikko sujui perinteisesti. Sitten korona muutti kaiken.
Punainen vaate
merkiksi ikkunaan
Huoli kotiinpaluusta alkoi nousta, kun koulut suljettiin 13. maaliskuuta ja tiukat kaupassakäyntirajoitukset sekä ulkonaliikkumiskielto tulivat voimaan. Määräykset kiristyivät, ja avun tarpeessa olevia kehotettiin laittamaan punainen vaate merkiksi ikkunaan tai parvekkeelle.
Pääsiäisviikon tiistaina Marleena vihdoin monien vaiheiden jälkeen pääsi kotiin Oriveden Nihualle. Edessä oli kahden viikon täyskaranteeni, joka ei aavekaupungiksi muuttuneen Torreviejan epävarmuuden jälkeen tunnu kotioloissa enää pahaltakaan.
– Olen terve ja haluan terveenä pysyäkin, hän painottaa.
Venlan hän vie kerran päivässä juoksemaan kotitalon metsään, ja naapurit osaavat silloin pysyä poissa, jottei tule mitään kohtaamisen tapaistakaan. Tunteet olivat pinnassa kotonaolon hurmiosta myös Venlalla.
– Venla on ensimmäiseltä reissultani Espanjaan. Tapasin vanhan oppilaani, joka teki vapaaehtoistyötä koiratarhalla. Parin päivän kuluttua hän tuli kylään, ja yhtäkkiä kylkeeni pelmahtaa pieni koira. Siitä lähtien olemme olleet erottamattomat.
Kotona ei tule ongelmia ajankulun kanssa. Marleena alkaa taas pikkuhiljaa tehdä tekstiilitaidetta, mutta ensin hänen on hoidettava itsensä kuntoon, koska lihakset ovat päässeet heikkenemään liikunnan vähyydestä.
Espanjalaiset
ottivat vakavasti
– Oli se erikoinen reissu, mutta kyllä minä vielä sinne palaan. Kunnioitan sitä, miten vakavasti espanjalaiset asian ottivat. Torreviejassa on vähän ihmisiä, koin oloni kaikesta huolimatta melko turvalliseksi siellä, mutta Madridissa ja Barcelonassa tilanne oli paljon huonompi, Marleena sanoo.
Hän kertoo, ettei eläminen Espanjassa ole normaalisti kallista, ja markkinoilta saa vihannekset ja hedelmät todella edukkaasti, tomaatitkin makeita kuin joskus lapsena. Nyt kun ei markkinoitakaan ollut, kaikki piti ostaa kaupasta. Ja normaalioloissa ihmiset käyvät paljon ulkona syömässä, sillä kympillä syö koko aterian alkupaloista jälkiruokaan, ja kahvi ja viinikin ovat edullisia.
– Täällä olen paljon yksin ja nautin, kun saan rauhassa tehdä omia juttujani. Siellä elän hyvin sosiaalista elämää, joka Orivedellä talviaikaan on hyvin niukkaa. Siellä siis virkistyvät sekä kroppa että mieli. Sinne on myös syntynyt oma ystäväpiiri, jonka kanssa ollaan ulkona. Se puoli jäi tällä kertaa lähes kokonaan pois, sanoo puhelias Marleena.
– Kun on tottunut pienellä pärjäämään, siellä kyllä elää ihan mukavasti. Matkatkin ovat halventuneet, ja kun kyttää tarjouksia, muutamalla kympillä pääsee suuntaansa. Asuminen toki maksaa sielläkin, ja yleensä olenkin asunut kimppakämpissä. Onneksi minulla on kolme lasta, jotka auttavat äitiään, 72-vuotias Marleena iloitsee.
