Kylien ryhmädynamiikka on hienovarainen asia. Kuka saa esittää ja mitä, eikö entisille toimijoille anneta arvoa, ja siunatuksi lopuksi pieni epäilys, kenen asialla sitä oikein mahdetaan olla… Jo toimiviin yhdistyksiin tai järjestöihin ei ole aina helppo mennä mukaan, ja minkä niistä valitsisi? Jos yhdelle kumartaa, herkästi toiselle pyllistää, se on monesti nähty.
Näihin juttuihin törmäävät uudet, innokkaat toimijat kylällä kuin kylällä. Niin varmaan myös Länkipohjassa, jonne kesällä perustettiin Uusi Länkipohja -ryhmä lisäämään viihtyisyyttä ja kasvattamaan yhteishenkeä. Olemassaolevat toimijat saattoivat siitä säpsähtää, mutta kaikkien yhteinen etu on varmaan puhaltaa yhteen hiileen, kukin suunnastaan.
Näkyvää jälkeä onkin jo saatu aikaan, aikaisempia ponnistuksia mitenkään väheksymättä. Yhteiseen mietintämyssyyn on heitetty pieniä ja isompia hankkeita muhimaan. Mitään ideaa ole lupa ampua alas saman tien, vaan hurjimmatkin tutkitaan ja mietitään yhdessä toteutusmahdollisuuksia.
Länkipohjassakin on hoksattu, ettei ihan kaikkia kehittämisideoita pidä julkaista, jos ne kohdistuvat suoraan yksityiseen omaisuuteen. Joku on saattanut tulkita, että nyt puututaan juuri hänen pihapiiriinsä, ja innolla ideoidessa saatetaan tietenkin jonkun varpaille astahtaakin. Tässä onkin jo otettu askel taaksepäin ja asianmukaisesti kaduttu.
Perin kannatettava on kuitenkin esimerkiksi ajatus, että kun leikkaan nurmikon omasta pihastani, voisin samalla vaivalla vetäistä siistiksi vähän piennartakin. Se olisi kaikkien yhteiseksi iloksi, kuten moni muukin Uusi Länkipohja -ryhmän hanke.
