Kun tiimalasi mittasi saarnan pituutta8

Eräjärven kirkko on Eräjärven kolmas puukirkko, joka on vihitty käyttöön vuonna 1821, ja sen on rakentanut paikkakuntalainen Mats Åkergren. 1800-luvulla vaikuttaneita tyylisuuntauksia mukaillen Eräjärven kirkko on länsitornillinen, tasavartinen ristikirkko.

Nykyisin kirkko on normaalissa käytössä kesäisin, mutta talviaikaan jumalanpalvelukset ja muu toiminta järjestetään Eräjärven seurakuntakodilla. Eräjärven kirkosta on viime vuosina tullut Oriveden alueen suosituin vihkikirkko. Alttarin vihkiryijy onkin kaunis.

Kirkon tornissa on vuodesta 1974 lähtien toiminut kirkkomuseo, jossa on esineistöä sekä seurakunnasta että kiertokoulusta vuosien varrelta.

Museossa on esillä muun muassa vanhoja raamattuja, tiimalaseja ja tauluja sekä yksikielinen virsikannel-soitin.

Tiimalasit kertovat entisajoista, kuinka ne mittasivat aikaa, sillä saarnan piti kestää vähintään tunti. Ennen vanhaan unilukkari kulki penkkiriveissä tarkistaakseen, olivatko kaikki hereillä saarnan aikaan. Kepillään tai kellollaan unilukkari saattoi hereille kirkonpenkkiin torkahtaneen kuuntelijan.

Kirkon piinapenkkiin saattoi joutua, jos oli erehtynyt juopottelemaan tai tekemään jotain pahaa. Pienetkin rikkeet kirjattiin ylös niistä, jotka olivat käyttäytyneet huonosti.

Entisaikoina kirkkojen velvollisuus oli pitää huolta köyhistä. Puusta tehdyt vaivaisukot, jotka usein kuvasivat sotainvalideja, olivat tärkeitä. Vaivaisukkoveistoksen aukosta parempiosaiset saivat pudottaa kolikoitaan köyhien hyväksi.

— Täytyy laittaa muutama kolikko tänne Eräjärven vaivaisukon sisälle, tuumaavat kirkkokierrokselle osallistuneet Sinikka Lahtivirta ja Eila Virtanen.