Oriveden Autokoulun ovesta astuu sisään 77-vuotias Eero Isoviita. Hän oli mennyt Tampereella hakemaan lääkärintodistusta ajokortin uusimiseksi, mutta lääkäri oli määrännyt miehen ajokokeeseen, vaikka takana on 48 vuotta moottoriajoneuvoilla ajoa ilman yhtäkään kolhua.
Ruovedellä aikanaan autokoulun käynyt Isoviita suuntasi autokouluun tutuille kulmille, Orivedelle.
– Ei siihen muita perusteita tarvitsekaan olla kuin korkea ikä, vastaanotolla kun on lähes mahdoton arvioida ajokykyä. Henkilö saattaa olla ulkoiselta olemukseltaan juuri tuollainen kuin Eero: hyväryhtinen, liikkuu reippaasti eikä edes käytä silmälaseja, sanoo liikenneopettaja Jani Mäenpää Oriveden Autokoulusta.
Ruuhka-aikoina ei liikenteeseen, reitti tulee mietittyä huolella etukäteen
He sopivat jo lähipäiviksi yhden ajotunnin, jolla päästään tutkailemaan Isoviidan ajamista ja ottamaan tuntumaa autokoulun autoon, jolla ajokoe suoritetaan. Jos kaikki vaikuttaa hyvältä, ajokokeeseen voi osallistua jopa saman tien, kun kokeita vastaanottava henkilö kerran Orivedelle muutenkin tulee.
– Joskus aiemmin olisin voinut tällaisesta määräyksestä pahastua, mutta en enää, Isoviita tunnustaa.
Hän tiedostaa ikänsä tuomat rajoitteet eikä mieluusti lähde ruuhka-aikoina autolla kaupungille. Helsingin-matkatkin tyttären luokse tai muille asioille hoituvat nykyään junalla, kun kummassakin päässä käveltävää asemalta on vain lyhyt matka.
Navigaattoria tai kännykän karttasovellusta Isoviita ei ajaessaan käytä, mutta kertoo miettivänsä tarkoin etukäteen ajoreitin määränpäähän. Yleensä tulee valittua vanha, tuttu reitti.
Hän jää mielenkiinnosta istumaan luokkaan ”leikisti” tehdyn teoriakokeen ajaksi. Jälkikäteen Isoviita kommentoi, että jo kysymysten lukeminen, saati vastausten miettiminen veisi aikansa, ja kuviakin pitää tutkia tarkasti.
– Kun autoja tulee samanaikaisesti monesta suunnasta, kuten noissa kuvissakin, kyllähän se pientä epävarmuutta tuottaa, hän myöntää.
Tamperelainen itsekäs liikennekäyttäytyminen ei saa Isoviidalta kovin korkeaa arvosanaa. Mieluummin hän ajelee tyttärien hallussa olevien maatilojensa väliä kuin kaupungissa. Ne sijaitsevat Kuhmalahdella ja Eväjärvellä.
Mäenpää sanoo, ettei ikäautoilijoille teoriaosuutta yleensä määrätä, vain ajokoe. Teoriakoe on sen verran kinkkinen, että se toisi liikaakin hylkyjä. Tärkeintä on kuitenkin arvioida iäkkäämmän kuljettajan toimintaa oikeissa liikennetilanteissa.
Ikääntynyt autoilija voi itse pienentää riskejään
Liikenneopettaja Jani Mäenpää vinkkaa muutaman yksinkertaisen seikan, joilla ikääntynyt kuljettaja voi itse pienentää iän tuomia riskejä.
Hän kertoo hankkineensa koululle pari viikkoa aiemmin toiseksi kouluautoksi automaattivaihteisen auton, ja sellaista hän suosittelee lämpimästi myös vanhemmille kuljettajille.
– Kun ei tarvitse touhuta vaihteiden kanssa, jää enemmän aikaa havainnoida liikennetilanteita. Manuaalivaihteisiin tottuneet voivat tunnilla myös tutustua siihen, miten automaattivaihteistoa käytetään, hän lisää.
Vaikka terveys olisi hyväkin, iän mukana tulevat sairaudet ja niiden lääkitykset aiheuttavat omat riskinsä. Ikävuosien karttuessa moni myös ajaa mieluummin päivänvalolla kuin pimeässä.
Pitääkö oikeasti lähteä omalla autolla?
– Ihan ensiksi kannattaa harkita, onko aina pakko lähteä liikenteeseen omalla autolla vai onnistuisiko se julkisilla. Ajankohtaakin voi usein siirtää sen mukaan, ettei lähde pahimpaan ruuhka-aikaan. Kolmanneksi kannattaa tutkailla oma ajokunto, ennen kaikkea vireystila ja vointi, Jani Mäenpää luettelee.
Hän lisää, että ajoneuvoissakin on ajamista helpottavia laitteita ja ominaisuuksia. Automaattivaihteiston lisäksi esimerkiksi korkeampi auto mahdollistaa usein paremman ajoasennon ja helpottaa autoon menoa. Ajotuntuma on myös hyvä säilyttää niin, ettei tule kovin pitkiä taukoja.
Liikenneturvan vihkosessa ”Ikäkuljettajan itsearviointi” on mainittu riskitekijöinä myös muisti ja näkökyky. Vaikeimmiksi tilanteiksi liikenteessä ikäihmisille Liikenneturvan asiantuntijat nimeävät risteysajon, kaistanvaihdon ja pimeällä ajamisen. Kuinka moni muistaa kaistaa vaihtaessa kääntää päätä pelkän sivupeiliin vilkaisun lisäksi, ettei toinen auto yllätä ”kuolleesta kulmasta” – ja kääntyykö niska vielä siihen?
– On minulla käynyt täällä 90-vuotiaskin kuljettaja, jonka lääkäri oli määrännyt ajokokeeseen. Se meni kerrasta läpi, ja hän sai kaksi vuotta jatkoaikaa ajamiseen. Muistutan aina, että ikä on vain numero, ei ajokykyä määrittävä tekijä, Mäenpää sanoo.
Hän tietää, että etenkin miehille ajokortin uusimatta jättäminen on usein viimeinen niitti omalle itsetunnolle – elämää suurempi asia. Siinäkin olisi osattava katsoa tosiasioita silmiin ja uskottava myös ajotaidon rapistumisen näkeviä läheisiä.
– Ei kukaan halua päättää vuosikymmenten hienoa ajouraansa siihen, että aivan lopussa tulee jokin ikävä onnettomuus, jossa pahimmassa tapauksessa joku läheinen tai ihan ulkopuolinen loukkaantuu tai menehtyy, Mäenpää tiivistää.
Liikenneturva on tuottanut materiaalia ja tarjonnut koulutusta ikääntyneille kuljettajille, ja Mäenpää on käynyt ikäkuljettajille puhumassa Orivedelläkin. Hän uskoo, että tässä on autokouluille kasvava työsarka.
Yli 70-vuotiaita ajokortillisia jo lähes 600 000
- Vuoden 2023 lopussa lähes 600 000 yli 70-vuotiaalla suomalaisella oli henkilöauton ajokortti. Tämä kattaa noin 61 prosenttia koko ikäluokasta.
- Yli 70-vuotiaista miehistä lähes 80 prosentilla ja naisista 47 prosentilla on voimassa oleva henkilöauton ajokortti.
- Yli 80-vuotiaita B-kortin haltijoita oli hieman yli 130 000 ja yli 90-vuotiaita 7 100.
- Traficomin iäkkäiden autoilijoiden kyselytutkimukseen 2022 vastanneet iäkkäät kuljettajat arvioivat oman ajokykynsä ja ajoterveytensä keskimäärin hyväksi tai erinomaiseksi.
- Valtaosa vastaajista piti omaa ajokorttia erittäin tärkeänä asiana päivittäisten asioiden hoitamisen kannalta ja yli puolet vastaajista kertoi ajavansa päivittäin tai lähes päivittäin.
- Ajamisen eri osa-alueista heikoimmiksi arvioitiin ajaminen ja reitin löytäminen tuntemattomassa ympäristössä sekä uusien ja muuttuneiden liikennesääntöjen tunnistaminen.
(Lähteet: Traficomin tilasto, Traficomin ikäkuljettajien seurantatutkimus 2022)
