”Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje eikä karkoita ketään pois. Maan alimpiin paikkoihin astui Hän kantaen ristiään. Siinä verehen viittansa kastui, repi piikit tuon puhtaan pään.
Vaan alas, oi, alemma vainen vei tuskien raskas tie sinne, missä vain syntinen nainen sekä ryöväri yössä lie. Kun kieltäjän kurjan Hän kohtaa, ei vältä, vaan luokse käy. Pyhä rakkaus silmistä hohtaa eikä kostoa, vihaa näy. Ja alemma vieläkin tulla Hän tahtois, jos siellä oi joku tunnolla haavoitetulla, jotta korjata kurjan vois.”
Näin Martta Kaukomaa runoilee tunnetussa hengellisessä laulussa. Tämä laulu kuvaa hyvin konkreettisesti ja syvällisesti tulevan sunnuntain kirkkovuoden teemaa, jossa tarkastellaan Jumalan rakkauden uhritietä.
Laulussa kuvataan Jeesuksen alennustietä, hänen valintaansa astua alas taivaallisesta kirkkaudesta ja tulla ihmiseksi, sekä sitä, kuinka hän antoi itsensä täydellisesti palvellen ja rakastaen muita.
Vaikka Jumalan rakkauden uhritie saattaa kuulostaa voimakkaalta ja jopa synkältä, sen taustalla on kristillinen opetus Jeesuksen rakkaudesta ja uhrautumisesta ihmisten puolesta. Se muistuttaa meitä siitä, että Jumalan rakkaus on täydellistä ja uhrautuvaa, ja se kannustaa meitä vastaamaan samalla rakkaudella ja antautumaan palvelemaan muita lähimmäisinä.
Kristuksen uhritie oli välttämätön pelastuksemme ja iankaikkisen elämän saamiseksi hänen kauttaan. Raamatussa Jeesuksen elämä kuvataan uhritienä, joka ilmentää Jumalan rakkautta ihmiskuntaa kohtaan. Jeesuksen oma elämä oli täynnä rakkautta, uhrautumista ja palvelua, joka saavutti huippunsa hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan.
Jeesuksen elämä alkoi nöyrästä syntymästä maailmaan, osoittaen Jumalan valtavaa rakkautta lähettämällä Poikansa pelastamaan ihmisiä. Hänen julkinen palvelutyönsä oli täynnä rakkautta ja uhrautumista, osoittaen armollisuutta, lempeyttä ja rakkautta lähimmäisiä kohtaan.
Jeesuksen uhrautuva rakkaus saavutti huippunsa ristillä, missä hän kärsi ja kuoli ihmisten syntien tähden, tarjoten syntien anteeksiantamusta ja iankaikkista yhteyttä Jumalan kanssa. Hänen ylösnousemuksensa vahvistaa voiton synnistä ja kuolemasta, tarjoten toivon ja lupauksen iankaikkisesta elämästä.
Heprealaiskirje (10:12-14) osoittaa selvästi, että Kristuksen Jeesuksen uhri ristillä oli riittävä kattamaan kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit, ja tarjoamaan iankaikkisen pelastuksen niille, jotka uskovat häneen: ”…meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa”.
Jeesus uhrasi itsensä kerran kaikkien ihmisten syntien tähden, ja tämä uhri oli täydellinen ja lopullinen eikä muita uhriteitä enää tarvita. Jeesuksen rakkaus muutti maailman, ja se voi muuttaa myös meidän elämämme, kun seuraamme hänen elämäänsä ja esimerkkiään.
Marko Kaikula
Seurakuntapastori
Oriveden helluntaiseurakunta
