Miettiessäni tuomiosunnuntain teemaa, pysähdyin lukemaan virttä numero 160. Se on yksi suosikkivirsistäni. Sävelmä on norjalaisen kirkkomusiikkisäveltäjän, Egil Hovlandin. Anna-Maija Raittila puolestaan on suomentanut tekstin, jonka kaari yltää aina maailman luomisesta viimeiseen tuomioon asti.
Jumala, luoja, saakoon kiitoksemme
Virren ensimmäinen säkeistö kuvaa uutta luovan Jumalan suuruutta. Teksti kiittää kaiken luodun hyvyydestä, kauneudesta ja suuruudesta. Kiitos kuuluu Luojallemme.
Jokaisessa säkeistössä toistuu erikoinen sanapari ”Nyt polvillemme!” Hymnologi Tauno Väinölän mukaan alkuperäinen, norjankielinen muoto on ”Jokainen polvi notkistukoon”. Taustalla on Roomalaiskirjeen 14. luvun kohta: ”Niin totta kuin elän, sanoo Hera, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.” (Room. 14:11)
Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme
Toisen säkeistön teemana on meidän ihmisten pelko ja Kristuksen kunnia. Vaikka tulee aika, jolloin oikeudenmukaisuus voittaa, tuota hetkeä ei tarvitse pelätä. Mikä on tekstin mainitsema merkki, joka loistaa pilvissä? Mitä on Kristuksen kirkkaus? Hänen valonsa, voimansa ja kirkkautensa on armo ja rakkaus. Siksi voimme levottomuudesta huolimatta olla rauhallisin mielin.
Kunnian Herra tuntee kurjuutemme
Virren keskivaiheilla siirrytäänkin yhtäkkiä kesään! Ensin on käyty läpi ihmisen ja Kristuksen osa viimeisellä tuomiolla, mutta sitten virsitekstin sävy vaihtuu.
Kunnian Herra tuntee kyllä meidän elämämme nurjat puolet, kurjuudenkin. Hän välittää meistä ja arkisista murheistamme. Hän lohduttaa ja luo myös uutta toivoa.
Puu kukkii, ja jokainen kevät on uuden luomisen ja uudistumisen aika. Vaikka nyt elämme marraskuista luopumisen ja luonnon lepäämisen aikaa, kevät on kuitenkin vuorollaan taas tulossa.
Samalla tavalla Jumala luo jatkuvasti uutta, myös hiljaa, näkymättömissä. Elämässä on kaiken arkisen puurtamisen lisäksi myös uudistumista. Pienetkin uudet asiat voivat yllättää arjen harmauden keskellä!
Kaikesta saakoon Isä kiitoksemme
Neljäs säkeistö kääntää katseen pääsiäiseen. Jeesus kuoli puolestamme ristillä. Lupauksensa mukaan hän on kanssamme, ja kantaa meitä jokaista ”Isän haltuun”. Hänet, uhrikaritsa, on jo uhrattu kaikkien edestä. Se riittää. Armo riittää. Sen vuoksi meidän ei tarvitse olla peloissamme.
Virsi puhuu Herran suuruudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Siitä, että joskus tämä maailmanaika päättyy. Vielä kuitenkin on armon aika. Armon, joka meillä Jeesuksen vuoksi on.
Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme.
Terhi-Tuulia Keränen
Oriveden seurakunta
kanttori
