Ollessani 18 vuoden ikäinen, eräs tilanne elämässäni vuosia taaksepäin nousi yhtäkkiä mieleeni, ja koin syvää syyllisyyttä teosta.
Mietin useita päiviä, mitä minun pitäisi tuntemuksieni kanssa tehdä. Olotila oli levoton. Ajattelin, jotta pääsisin tästä asiasta eteenpäin, minun tulee henkilökohtaisesti selvittää asia. Otin puhelimen käteeni ja soitin aivan toiselle puolelle Suomea asianomaiselle henkilölle, ja kerroin hänelle asiani sekä pyysin anteeksi tekoani.
Puhelimen toisessa päässä ollut henkilö oli hetken hiljaa, ja jatkoi sitten: ”Kiitos soitostasi ja rehellisyydestäsi sekä rohkeudestasi. Minä annan sinulle anteeksi.”
Voi kuinka helpottunut ja vapaa olo oli näiden sanojen kuulemisen jälkeen. Taakka ja syyllisyys tipahtivat hartioilta. Aivan samalla tavalla minä olen vuosien aikana antanut anteeksi minulta anteeksiantoa pyytäneeltä ihmiseltä. Pyytää anteeksi ja saada anteeksi. Onko kauniimpaa tekoa kahden ihmisen välillä?
Anteeksiantaminen voi olla joskus vaikeaa, mutta se usein auttaa vapautumaan menneisyyden taakoista, edistää rauhaa ja sovintoa suhteissa sekä edistää henkistä hyvinvointia.
Anteeksiantaminen ei aina tarkoita unohtamista tai hyväksyntää. Se voi olla prosessi, ja se voi vaihdella yksilöittäin ja tilanteesta toiseen. Oma kokemukseni vahvistaa sen, että anteeksiantaminen samoin kuin anteeksisaaminen on useinkin vapauttavaa.
Raamattu kehottaa meitä antamaan toisillemme anteeksi samalla tavalla kuin Jumala antaa anteeksi meidän syntimme ja rikkomuksemme. Usko Jeesukseen Kristukseen merkitsee sitä, että ihminen vastaanottaa Jumalan anteeksiantamuksen ja vapautuksen kaikista synneistään.
Anteeksianto nähdään rakkauden ja sovituksen perustana kristillisessä uskossa, ja se on keskeinen osa kristillistä moraalia ja etiikkaa. Kristillinen usko ja etiikka velvoittaa niitä, jotka ovat vastaanottaneet Jumalan anteeksiantamuksen, kohtaamaan lähimmäisensä ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti.
Kristittyjä, meitä, kutsutaan rakastamaan lähimmäisiämme samalla tavalla kuin Jumala on rakastanut meitä ja heitä. Jumalan armo ja anteeksianto muuttavat kristityn sydämen ja asenteen muita kohtaan.
Raamatun opetus tämän viikon evankeliumitekstissä (Matt. 18:15-22) korostaa myös anteeksiantamisen rajattomuutta. Jeesus opetti, että on annettava anteeksi ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, mikä kuvaa loputonta anteeksiantoa. Tämä opettaa meille sen, että anteeksianto ei saa koskaan loppua, vaan se on jatkuva ja keskeinen osa kristillistä ja kristityn elämää.
Uskon siihen, että anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen voivat olla voimakkaita välineitä suhteiden palauttamisessa ja rikkoutuneiden yhteyksien korjaamisessa. Ne voivat tuoda rauhaa ja eheyttä yksilöille ja yhteisöille sekä kansakunnille.
Marko Kaikula
Seurakuntapastori
Oriveden helluntaiseurakunta
