Jeesus oli paitsi pelastaja myös viisain ihminen kautta aikojen. Senkin takia Hän on mitä parhain esikuva. Hänen sanojensa viisaus ylittää kuoleman rajan: “Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää mieluummin häntä, joka voi tuhota sielunne ja ruumiinne helvetissä.” Hän on ainut oikea idoli, jota meidät on kutsuttu seuraamaan. Apostoli Johannes kirjoitti: “Sen, joka lupaa pysyä hänen yhteydessään, pitää elää niin kuin hän eli.” Maailma on täynnä muita idoleja. Niitä he ovatkin kirjaimellisesti, sillä idoli tarkoittaa epäjumalaa. Kyseiset henkilöt eivät välttämättä ole itse ottaneet epäjumalan asemaa, mutta jotkut ihmiset suhtautuvat heihin kuin jumalaan pyrkien siten tyydyttämään sielunsa nälän ja janon onnistumatta siinä. Myös raha, menestys, valta, nautinnot, täydellisyyden tavoittelu, ihmisten hyväksyntä yms. saattavat nousta epäjumaliksi. Jeesus sanoi: “Jos joku tahtoo olla minun seuraajani, hänen on kiellettävä itsensä, otettava ristinsä joka päivä ja seurattava minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa henkensä, menettää sen. Sen sijaan se, joka menettää henkensä minun vuokseni, pelastuu.” Isä meidän -rukouksen sanoin: “Tapahtukoon Sinun tahtosi.”
Jeesus sanoi myös: “Minä vakuutan teille: Laista ei katoa pieninkään kirjain tai pilkku, ennen kuin kaikki on tapahtunut ja taivas ja maa katoavat.” Jeesus täydensi, puhdisti ja uhri- ja seremonialakien osalta lopullisesti täytti Mooseksen kautta saadun Jumalan lain. Jeesus ei tullut siis perustamaan mitään uutta lakijärjestelmää eikä siten mitään uutta uskontoakaan. Vaan hän oli juutalaisen uskon puhdistaja, mitä hän mm. tarkoitti sanoessaan tulleensa vain Israelin kadonneiden lampaiden tähden.
Johanneksen sanoja: ‘lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus’ on tulkittu väärin. Pian alkuseurakunnan aikojen jälkeen alettiin luulemaan tai luulottelemaan, että olisi olemassa kaksi ristiriitaista periaatetta: Mooseksen laki ja Kristuksen armo ja totuus. Ja joista vain jälkimmäinen olisi voimassa. Kristityt kutsuvat Jumalan Siinailla tekemää liittoa lakiliitoksi, mikä on totta. Mutta kyseinen liitto on myös armoliitto, sillä ensin Jumala pelasti kansansa orjuudesta ja vasta sitten hän antoi ihmisille tämän maailman ajan kestävät tienviittansa (2. Moos. 20:2).
Jumalan laki on ollut rakkauden laki alusta alkaen: ensin Jumala on rakkaudessaan pelastanut yksin armosta, sitten hän on antanut ohjeet elämiselle Hänen yhteydessään odottaen Hänen rakkautensa ilmenevän lähimmäisten kohtelussa. Jeesus viittasi suoraan Moosekseen rakkauden kaksoiskäskyssään: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja mielestäsi, koko elämälläsi ja kaikin voimin, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus antoi viimeisellä ehtoollisella uuden käskyn: “Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Rakkaus oli vanhaa, tapa rakastaa oli uutta. Jeesus käski rakastamaan Hänen antamansa mallin mukaisesti.
Sekä Jeesus että Paavali varoittivat laittomuudesta. Kiistettäessä Tooran eli Mooseksen kirjojen sekä Vanhan testamentin muiden tekstien arvovalta kristikansassa toteutuu Hoosean sanat: “Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla.” Laittomuuden vuoksi käsitys oikeasta ja väärästä, Jumalan tahdosta, hämärtyy ja oman ristin ottaminen estyy. Tällöin Jeesus ristiinnaulitaan uudelleen, vaikka ihmisen pitäisi ristiinnaulita oma ylpeytensä. Eivätkä Jumalan ihmistä varten suunnittelemat ja edeltä valmistamat hyvät teot pääse toteutumaan. Ne, jotka ilmenisivät erityisesti ihmisten arkisissa suhteissa lähimmäisten, ja jopa vihamiesten, rakastamisessa.
Tehkäämme parannus ja opetelkaamme kunnioittamaan koko Jumalan Sanaa opetukseksi ja nuhteeksi vaellukseemme! Ja opetelkaamme apostolien ja profeettojen perustalta Pyhän Hengen avustamana kuolettamaan joka päivä oma ‘tapahtukoon minun tahtoni’ -asenteemme ja siten vaeltamaan kokoaikaisesti ja kokosydämisesti omaa ristiämme kantaen. Muistaen juutalaisen Messiaan Jeesuksen (hepr. Je’shuan) sanat: “Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”
Pasi Kiema
