Kirkkoisäksikin kutsutun Augustinuksen (eli 300–400-luvuilla) kerrotaan sanoneen jotenkin tähän tapaan: ”Rakasta – ja tee sen jälkeen, mitä haluat.”
Augustinuksen kanssa voi olla periaatteessa samaa mieltä. Mutta hänen lausumansa ajatus voi kuitenkin johtaa väärille poluille, ellei tiedä, mitä rakkaus ja rakastaminen on. Rakkaus täytyy voida määritellä jotenkin. Todellinen rakkaus ei voi hyväksyä mitä tahansa tekoa. Rakkaus ei saa perustua tunteeseen. Se on ennemminkin periaate ja tahdon asia, joka näkyy ihmisen elämästä ja valinnoista.
Uudessa testamentissa kerrotaan kuinka eräs lainopettaja tuli kerran Jeesuksen luo ja kysyi: ”Mikä käsky on kaikkein tärkein?” (Mark. 12:28). Jeesuksen vastaus kuului: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole.” (Mark. 12:30,31).
Tämä kaksoiskäsky tiivistää Raamatun Kymmenen käskyn sisällön: neljä ensimmäistä opettavat suhdetta Jumalaan ja kuusi seuraavaa suhdetta lähimmäiseen.
Jumala on rakkaus (1 Joh. 4:8,16). Jeesuksessa Jumala tuli ihmiseksi ihmisten keskelle. Toiminnallaan ja opetuksillaan Jeesus osoitti millaista Jumalan rakkaus on ja millaista rakkautta häneen uskovilta odotetaan. Käytännössä rakkaus on Jumalan käskyjen noudattamista (1 Joh. 5:3). Se näkyy selvimmin jokaisen lähimmäisen parhaaksi toimimisena (Matt. 25:40; 1 Kor. 10:24).
Jeesus avasi meille pääsyn iankaikkiseen elämään. Se on suurin Jumalan rakkauden lahja (Joh. 3:16). Usko ja kuuliaisuus ovat meidän vastauksemme tuohon Jumalan lahjaan. Ihminen ei muutu käskemällä rakastavaksi. Vain oikea suhde Jumalaan ja lähimmäisiin voi sen tehdä. ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä” (1 Joh. 4:19).
Suositeltavaa luettavaksi rakkaudesta 1 Kor. 13. luku.
Taisto Hillberg
Pastori
Oriveden adventtiseurakunta
