Mitä sinulle kuuluu, miten olet jaksellut? Tavatessamme tutun ihmisen pitkästä aikaa, usein kysymyksemme koskettaa hänen vointiaan. Yleinen vastaus on yleensä: ”Ihan hyvää”. Olemmeko valmiit myös kuuntelemaan ja antamaan aikaamme, että toinen voisi kertoa, mitä hänelle todella kuuluu?
Monella meistä voi mielessä pyöriä hyvinkin ristiriitaisia ja pelokkaitakin ajatuksia tänä aikana, kun saamme kuulla uutisia sodista, ilmastonmuutoksesta, pandemioista ja luonnon katastrofeista. Ne saattavat saada mielemme ahdistumaan ja masentumaan ja voimme vaipua jopa toivottomuuteen. Kuitenkin Jeesus muistuttaa meitä tällaisten tapahtumien kohdatessa: ”Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28)
Eikö tunnukin aika ristiriitaiselta tällainen kehotus. Miten ihminen voi kääntää mielensä suunnan? Miten saavuttaa kiitollinen mieli, josta ensi sunnuntain kirkkovuoden aihe puhuu? Voisimmeko pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä kiitosaiheita meillä on?
Psalmissa 103 Daavid kehottaa meitä kiittämään Herraa siitä, mitä hän on meille tehnyt (kannattaa lukea tuo psalmi). Meillä on aihetta kiittää siitä, että saamme asua Suomen kaltaisessa maassa, jossa olemme saaneet nauttia muun muassa hyvästä terveyden- ja sosiaalihuollosta, turvallisuudesta, puhtaasta luonnosta.
Ennen kaikkea saamme kiittää siitä, mitä Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa tehnyt. Hän on antanut ja edelleen antaa kaikki syntimme anteeksi, kun olemme parannuksenteossa ja katumuksessa kääntyneet hänen puoleensa. Siten Hän on pelastanut meidät iankaikkisesta kadotuksesta ja saamme turvallisin mielin odottaa Kristuksen paluuta. Hän lupaa täyttää kaikki meidän tarpeemme (ei välttämättä toiveitamme), kun turvaamme Häneen.
Jotta voisimme saavuttaa kiitollisen mielen, meidän tulee Jeesuksen kehotuksen mukaisesti nostaa päämme ja kohottaa katseemme kohti taivasta. Silloin näemme Jumalan suunnitelman, joka koskettaa meidän iankaikkista elämää. Sen rinnalla nämä ajallisen elämän vastoinkäymiset tuntuvat paljon pienemmiltä.
Voitto Perkiö, pastori
Juupajoen vapaaseurakunta
