Yksi osa Hyytiälän metsäasemalle kesäkuun lopulla avattavaa Ilmastopyörre-hankkeen taidekokonaisuutta on paahteiseen rinteeseen sijoittuva Hyytiälän Kyläniitty. Sen kylvöä huhtikuun loppupuolella oli talkoilemassa joukko metsäasemalla työskenteleviä.
Ja koska kysymys on tieteenharjoittajien yhteisöstä, kevätkylvöä pohjustettiin hankkeen yhteistyökumppanin, Villi Vyöhyke ry:n puheenjohtajan Jere Niemisen kasvilajiesittelyllä luentosalissa.
Tämän niityn lajisto kun ei tule mistään valmiista siemenpussista, vaan lajit on tarkkaan mietitty ja siementen keruupaikat huolella dokumentoitu. Se on edellytys sille, että tulosta voidaan pitää uskottavana luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kyläniityn on tarkoitus vaalia juuri alueen biodiversiteettiä.
– Me tehdään niittyjä niin, että kerätään itse ne siemenet, Nieminen painotti.
Liikkeelle lähdettiin aivan lähinurkilta eli Hyytiälän alueelta, mistä löytyikin hyviä lajeja tarkoitukseen.
– Joudumme aina tekemään valintoja suhteellisen yleisten kasvien suhteen, mitä niistä otetaan. Tässä näkyi särmäkuismaa, puna-apilaa ja siankärsämöä. Niistä jatkoon pääsi särmäkuisma, sillä kaksi muuta leviävät muutenkin. Se on sitä paitsi kaunis ja hyvä mesikasvi.
Löytyipä omilta nurkilta pari muutakin kiinnostavaa kasvia. Toisin kuin Etelä-Euroopassa, ahojäkkärä ei ole vielä Suomessa uhanalaiseksi luokiteltu, mutta Pirkanmaalta sitä ei juuri enää löydy.
Ukontulikukkaa ja tummatulikukkaa puolestaan löytyi rakennustyömaan jäljiltä möyhityistä kasoista. Tulikukka onkin harvinaisen näyttävä luonnonvarainen kasvi.
Kaukaisimmat siemenet haettiin Mäntän keskustasta
Juupajoen alueelta löytyi muualtakin paikallisia hyviä niittykasveja, esimerkiksi karvaskallioinen, jota kasvaa poikkeuksellisen paljon seudulla verrattuna muuhun Pirkanmaahan. Sekin mainitaan hyväksi hyönteiskasviksi.
– Kissankäpälää oli niin niukasti, ettei niistä pystytty keräämään siemeniä. Sitä on myös vaikea saada siemenistä lisääntymään, parempi on lisätä sitä kasvullisesti, Nieminen sanoi.
Juupajoen alueelta löytyi myös isolaukkua ja pikkulaukkua, joita myös otettiin mukaan jonkin verran. Tien 66 läheltä kerättiin lampaannataa, joka on hyvä niityn perinnebiotooppikasvi, vaikka heiniä tulee yleensä perustettaville niityille liiankin kanssa.
– Mäntän asemalta, tavara-aseman tienoilta löytyi satoja ruusuruohon yksilöitä. Sen verran myöhään olimme kuitenkin liikkeellä, ettei sieltä pystynyt enää juuri siemeniä keräämään. Näin käy useinkin: kun kesäkuussa kartoitetaan kasvupaikkoja ja viimeisiä siementenkeruureissuja tehdään syys-lokakuussa, kasvit ovat jo pääosin tiputtaneet siemenensä, Nieminen totesi.
Hyytiälän niityn luominen on kuitenkin useamman vuoden projekti, joten näitäkin siemeniä käydään vielä keräämässä uudestaan, toivottavasti paremmalla onnella.
Vilppulan tien varressa taas oli jonkin verran purtojuuren kasvupaikkoja, joka täälläpäin on levinneisyytensä pohjoislaidalla. Purtojuuri ja ruusuruoho ovat hyviä loppukesän hyönteiskasveja.
”Kasvualusta ihan priimatavaraa” – valinnoissa vahvasti mukana hyönteisnäkökulma
Kasvualusta tulevalla niityllä on Niemisen mukaan ”ihan priimatavaraa”: hiekkaista, laihaa multaa, oikeastaan liikuntakentän vanhaa pohjaa, jota on siirretty pois uuden päärakennuksen alta. Siinä on jo ennestään jonkin verran tuttuja kasvilajeja, esimerkiksi mäkitervakkoa, jota hän kutsuu aika pettämättömäksi kasvuun lähtijäksi.
– Auringonpuoleinen, kalteva paikka on hyvä, mutta jos tulee tosi kuumat ja kuivat vuodet, sitten kasvuunlähtö hidastuu melkein joka paikassa. Me olemme mukana alkuvuodet ja kitkemme sieltä jonkin verran rikkaruohoja, mutta tuossa kohtaa ei ole odotettavissa mitään kovin pahoja rikkaruohoja – vain vähän lupiinia on alueella, se pitää saada tukahdutettua, Nieminen arvioi lähitulevaisuutta.
Hän kertoi, että niitylle on suunniteltu rakenteellisesti erilaisia osia, sekä matalampaa että korkeampaa kasvillisuutta.
– Kaikkia kylvettäviä lajeja voi pitää tosi paikallisina. Kolmasosa on kilometrin säteeltä, toinen kolmasosa 5–10 kilometrin sästeeltä ja yksi kolmasosa enintään 30 kilometrin säteeltä. Eli kaikki ovat paikallisia tai seudullisia, Nieminen tiivisti. Kaikkien keruupaikat on myös tarkkaan dokumentoitu.
Visuaalisuuttakin on mietitty. Osa kasveista kuten karvaskallioinen on sellaisia, ettei Niemisen mukaan viherpuolen ekspertti laittaisi lainkaan niitylleen, mutta kun tässä tiimissä oli mukana hyönteistutkijakin ja he pitävät sitä hyvänä hyönteiskasvina, niin sekin otettiin siemenvalikoimaan. Myös särmäkuisma sai hyönteistutkijan kannatuksen.
Ei luontokaan siemeniä peittele
Ja sitten saappaat jalkaan ja töihin! Kylvettävä alue sijaitsee keskeisellä paikalla metsäaseman aluetta, samalla puolella alueen halkovaa ajotietä kuin vanha päärakennus, vain parisataa metriä siitä eteenpäin. Samalla pääsee ihailemaan uuden päärakennuksen arkkitehtuuria.
Kuivaneita kasvinvarsia kaadettiin kuultujen suunnitelmien mukaan paperipusseista isoon muovilaatikkoon ja pilkottiin silpuksi. Haravilla vähän tasoiteltiin tulevaa niitynpohjaa ja sitten vaan annettiin siementen levitä tuulen auttaessa.
Niityn alaosassa oli lumien jäljiltä vielä niin kosteaa, että saappaat upposivat sinne nilkkaa myöten. Sinnekin siemenet kuitenkin putosivat, eikä niitä tarvinnut erityisesti peitellä. Eihän niitä luontokaan peitä, kun tuuli kantaa siemeniä uusille kasvupaikoille.
Taidetta ja tiedettä yhdistävä Ilmastopyörre-taideohjelma alkoi Hyytiälässä vuonna 2012. Asemalla syntynyt taidekokoelma avataan suuremmalle yleisölle kesäkuun lopulla näyttelyssä, joka toteutetaan Alfred Kordelinin säätiön myöntämän apurahan avulla. Muualtakin siihen on apurahoja saatu. Vielä nimeämätön näyttely kutsuu yleisön metsään. Kyläniitty täydentää monitaiteista näyttelyä.
– Tulossa on ääni- ja ympäristötaidetta, installaatioita, tekstiilitaidetta, valokuvia ja veistoksia, taideohjelman kuraattori Ulla Taipale kertoo Ilmastopyörre-taideohjelman nettisivuilla.
Näitä teoksia ei kuitenkaan ollut vielä huhtikuulla nähtävissä ja koettavissa.
