Purnun tämän kesän näyttely on saanut nimekseen Balanssi. Yhteinen nimittäjä mukaan valikoiduille 12 taiteilijalle tai taiteilijakollektiiville on luonto ja luontosuhteemme. Töissään taiteilijat pohtivat olemassaolon herättämiä kysymyksiä, ihmisen ja luonnon välisiä suhteita ja niihin liittyviä ristiriitoja kuten ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuutta, lajikatoa sekä ekologista muutosta – ei kuitenkaan ryppyotsaisesti saarnaten, vaan osa hyvinkin hienovaraisesti.
Näyttelyhalleissa kiertäessä nousee vahvasti esiin huoli luonnon ja eläinkunnan nykytilasta. Vuorovaikutuksessa Purnun rauhallisen maalais- ja järvimiljöön kanssa niiden viesti tuntuu erityisen voimakkaalta ja vaikuttavalta.
Näyttelyn kuraattorit Eerika Malkki ja Jari Granholm ovat koonneet jo viidennen näyttelyn Purnun halleihin. Heille tämä kesä on muutenkin tasavuosijuhlaa, sillä tämä on heidän 15:s kesänäyttelynsä taidealan yrittäjinä.
Vielä isompi juttu heille on, että se on Purnun historian 40:s näyttelykesä, koska sielläkään ei ole joka kesä näyttelyä pidetty. Mitään juhlavuotta ei kuitenkaan rummuteta, vaan juhlintakin tapahtuu töitä tehden.
Tunteen voimaa valuvin värein ja pieniä pistoja muliinilangalla
Kesäkuun alkupäivinä lähes kaikkien taiteilijoiden työt ovat jo saapuneet Purnuun ja iso osa ripustettukin. Turkulaisen Sirpa Särkijärven piti olla paikalla ripustamassa töitään, mutta hänpä on jäänyt vielä maalaamaan viimeisiä töitään.
Särkijärven työt tuskin jättävät katsojaa kylmäksi, niin vahva tunnetila niissä on. Hän valitsee huolella etukäteen väriskaalansa, mutta itse maalausprosessi on hyvin impulsiivinen. Työskentelyyn hän käyttää kaikkia työvälineitä ja lisäksi jopa värin valuttamista. Yksityiskohdissa riittää siksi katsottavaa.
Töiden nimeämiseen Särkijärvi ei aikaansa tuhlaa: kaikki ovat nimeltään Transcription, vain numero vaihtuu. Menossa ollaan jo lähellä sataa.
Ykköshalliin tulee myös tamperelaisen Ninni Luhtasaaren keraamisia suihkulähteitä ja kierrätyskankaille muliinilangoin toteutettuja kirjontatöitä. Niissäkin luonto on läsnä ainakin ripustuksessa, onhan monen työn yhtenä elementtinä kuorittu oksa. Aiheet ovat ehkä enemmän itsetutkiskelua.
Huomion kiinnittää myös taiteilijakaksikon Pink Twins videolta oleva sarja nelikulmaisia still-kuvia. Itse video, kestoltaan kymmenisen minuuttia, on myös nähtävissä Purnussa. Se on maailmalla hyvinkin menestynyt ”The Transient”.
– Video on hyvinkin pirskahteleva ja kuvaa luonnon kasvua dynaamisensa tapahtumana, Granholm tietää.
Mukana on myös ilmiö nimeltä ”oudon laakson epäilys”, jota käytetään robotiikassa.
– Jos robotti näyttää robotilta, niin sehän on helppo tunnistaa robotiksi. Mutta jos robotti on liian ihmismäinen, et enää tiedä, onko se oikea vai ei. Tässä videossa se kasvun voima on niin valtava, suorastaan hengästyttävä, että se saa epäilemään sitä todenmukaisuutta, hän avaa.
Kymmenminuuttinen video pyörii näyttelyn ”pimeässä huoneessa” nonstoppina. Sen verran jaksaa hyvinkin katsoa. Kaksi muuta näyttelyn videota ovat myös alle 10-minuuttisia, ja niiden kesto on tarkkaan mietitty. Liian pitkiin teoksiin eivät kävijät jaksa keskittyä, se tiedetään.
Mustekalan lonkerot kohtaavat lasitaiteen ja linnut poseeraavat kenttästudiossa
Kaksi muutakin videota käsittelevät tavallaan luontoa. Ars Fennica -ehdokas Tuomas A. Laitinen on luonut lasiesineitä ja upottanut ne veteen. Videolla seurataan, miten mustekalan lonkerot kommunikoivat lasin kanssa.
Tiesitkö, että mustekalan yksittäiset lonkerot ovat itsenäisiä toimijoita – voisi melkein sanoa, että joka lonkerolla on omat aivot? Myös videon äänimaailmalla on merkityksensä.
Kolmas video on syntynyt oikeastaan taideteosten sivutuotteena. Yhdessä paviljongissa on esillä Sanna Kanniston hyvin herkkiä lintuaiheisia valokuvateoksia, jotka on toteutettu hänen liikkuessaan rengastajien matkassa.
Kun linnut otetaan kiinni rengastusta varten, se vapautetaan rengastuksen jälkeen ensiksi pieneen matkastudioon. Lintu pääsee istahtamaan oksalle ja tulee valokuvatuksi. Lopullisessa työssä oksan paikalla saattaa olla yhtä lailla oliivipuun kuin magnolian oksa.
– Lintuja ei siis vangita studioon erikseen, vaan rengastuksen ohella, ja jos ne vaikuttavat yhtään stressaantuneilta tästä, ne päästetään saman tien vapaaksi, Granholm painottaa.
Hallissa pyörii myös video, jolla pyrstötiaisparvi elää studiossa omaa touhukasta elämäänsä muutaman minuutin ajan.
Tässä kohtaa puhkeaa kukkaan Granholmin nuoruuden lintuharrastus, ja lajit putoilevat kuin apteekin hyllyltä. Kanniston valokuvissa on myös maalauksenomaisuutta.
Melkein sukunimikaima lintujen kuvaajalle on kuvanveistäjä Sakari Kannosto, joka on työskennellyt itsensä Aimo Tukiaisen apulaisena valutöissä Purnussa. Häneltä on tulossa sarja töitä pajaan ja riiheen.
Vastapäisellä seinällä lintutaulujen seurassa on Terhi Heinon töitä, joiden luominen alkoi korona-aikana. Ne ovat vanhoista kasvioista irronneilla kasveilla tehtyjä kollaaseja. Niiden symmetrisyys ja hienovaraisuus tuovat mieleen itämaisten mattojen kuviot. Kiinnittämiseen Heino on käyttänyt samaa liimapaperiteippitekniikkaa kuin kasvioita alun perin tehdessä on käytetty.
Eerika Malkki kuvailee niitä eräänlaisiksi henkisiksi tasapainoharjoituksiksi koronaeristyksen keskellä.
Pilvet vyöryvät seinänmittaisessa taulussa kuin vanhoilla mestareilla
Petri Ala-Maunuksen öljymaalaus hiekkakuopan kupeessa olevassa hallissa pysäyttää jo koollaan. Koko seinän leveydeltä vyöryvät pilvet maisemassa, josta on vaikea määritellä, onko se menneisyyttä, tätä hetkeä vai tulevaa. Nimeksi se on saanut vapaasti käännettynä ”Uuden ajan aamunkoitto”.
Viereiselle seinälle taiteilija on tehnyt hyvin pieniä töitä, joissa huomion kiinnittää tietynlainen rikkonaisuus, vaikka pilviä niissäkin näkyy. Jotenkin Ala-Maunuksen tyyli tuo mieleen maalaustaiteen vanhat mestarit vuosisatojen takaa.
Näyttelyn toinen tekstiilitaiteilija on Sini Villi, taustaltaan muotoilija, jonka tekotapa on hyvin työläs. Hän päällystää ontelokudetta silkkilangoin ja kiinnittää ne pyörteisiksi pinnoiksi, joissa on vahvaa kolmiulotteisuutta. Eerika Malkki kuvaa materiaalin toisteisuutta kuin kyntövaoiksi vieri vieressä.
Villin kanssa samassa hallissa esiintyy pääasiassa vanerille maalaava Jenni Rope, jonka omaperäinen värimaailma toistuu myös taidokkaissa mobileissa. Liike antaa niille uudenlaisen ulottuvuuden, ja Granholm lupaakin, että mobileja saa varovasti myös tökätä liikkeelle.
Erityyppiset työt toteuttavat tälläkin kertaa Purnun aiempien kesien palautteissa kiitettyjä piirteitä kuten monipuolisuus, helposti lähestyttävyys ja mahdollisuus tutustua taiteilijoiden erilaisiin työskentelytapoihin.
Lintuparvi, joka kesän mittaan (toivottavasti) harvenee
Näyttelyn konkreettisesti kantaaottavin teos on varmaankin Siina Levonojan keraaminen installaatio Pääskysestä ei päivääkään, jossa mustasavesta muovailtujen lintujen määrällä on vahva symboliikka. Suomen uhanalaisten ja silmällä pidettävien lajien listalla on 120 lintulajia kaikkiaan 252:sta. Aivan hiljattain pyyhkiytyi listalta 121:s, siksi yhden linnun kohdalla seinässä on tyhjä aukko.
Tilanne on hälyttävä, sillä lintulajeja häviää koko ajan ympäriltämme. Räystäspääskykin, jota lintuhahmot esittävät, on vähentynyt voimakkaasti hyönteiskadon myötä ja on nyt erittäin uhanalainen.
– Ideana on, että näyttelykävijät voivat ostaa yksittäisiä lintuja ja saavat ne heti mukaansa. Tuotto menee hyväntekeväisyyteen, mutta lintujen väheneminen seinältä kesän mittaan symbolisoi samalla lajikatoa, näyttelyn kuraattorit kertovat.
Samassa hallissa olevat Elina Ruohosen maalaukset pleksin takapinnalle on toteutettu mielenkiintoisella tekniikalla, käänteisessä järjestyksessä. Kun tauluissa yleensä maalataan ensin taustat ja isot pinnat ja viimeksi yksityiskohdat, näissä töissä onkin aloitettu yksityiskohdista. Se vaatii hyvää hahmotuskykyä.
Teosten aiheet pohtivat tulevaisuutta ilmastonmuutoksen jälkeisessä maailmassa, utopian ja dystopian välimaastossa, jossa kaikki elollinen järjestäytyy uudelleen tasapainoiseen yhteiseloon rinnakkain, tasavertaisina kumppaneina.
Purnun kesänäyttely avautuu yleisölle 17. kesäkuuta. Suosittu savusauna lämpiää tänäkin kesänä kahdesti viikossa, ja niin maanantaisin kuin perjantaisin on saunavuorot sekä naisille että miehille. Moni kävijä ajoittaakin tulonsa juuri näihin päiviin, ja kausikorttejakin savusaunan vuoksi on hankittu.
