Minulla on huulipuna, jonka sävyn nimi on ”kaunein kevät”. Huulipuna antaa piristystä, ja välillä on mukava kaunistautua. Takana on pitkä ja huolien täyttämä talvi. Monilla ihmisillä on paha olla, sota jatkuu Euroopassa, luonto kärsii ja pelot kasvavat. Ehkä siksi tämän kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät ovat tuntuneet taivaallisilta. Kevät tulee kuitenkin, tapahtuu jotain hyvää, Jumala luo taas uutta.
Luonnon keskellä voi pysähtyä katselemaan ja kuuntelemaan. Kun olin eräänä päivänä matkalla kotiin päin, käännyin eräälle syrjäiselle tielle ja seurasin hiljaista jokea. Nousin autosta ja rämmin joen rantaan. Jäin nököttämään lumiseen kaislikkoon ja ihailin joen tyyntä virtaa. Siinä katsellessani tunsin läsnäolon ja rauhan.
Ajattelin: Jumala on läsnä tässä maailmassa kuitenkin, vaikka hiljaisesti ja usein huomaamatta.
Mikä on se paikka ja hetki, jossa sinä voit pysähtyä? Voitko ottaa aikaa olemiselle, katselemiselle? Ehkä Jumala voisi näyttää sinulle jotain, mitä et pitkään aikaan ole muistanut tai aiemmin huomannut. Itse uskon ja olen kokenut, että Jumalan Hengen hiljaista puhetta voi kuulla. Se on sellaista sanatonta läsnäoloa, joka lohduttaa.
Kauniina kevätiltana maisema on läpikuultava. Tuntuu, että siinä on jotain niin kevyttä ja aineetonta, että se on miltei taivaallista. Sille, joka huomaa kauneuden, annetaan aavistus tulevasta valtakunnasta, joka jo on meidän keskellämme.
Jeesus on luvannut viedä meidät kerran taivaan kotiin, sinne, missä ei enää ole mitään pahaa – ei sairautta, kuolemaa eikä pelkoa. Hän on kuin hyvä paimen, joka haluaa lohduttaa ja ohjata oikeaa tietä. Hän puhuu meille Raamatun sanassa ja voi puhutella meitä muidenkin asioiden ja kohtaamisten kautta.
Anna-Maija Raittila on kirjoittanut sanat lasten virteen 498:
Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie, vaan päivän matkan kerrallaan se kotiin täältä vie. Lämmössä armon auringon jo linnut visertää. Vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää.
Laura Tuhkanen-Jukkola
seurakuntapastori
Oriveden seurakunta
