Kalenterimme on vuoden kulussa edennyt jo niin mukavasti, että ensi sunnuntaina me vietämme laskiaissunnuntaita.
Laskiaisen me usein muistammekin monista herkuista tai yhdessä tehdyistä harrasteista. Lapset ovat usein innoissaan tästä juhlasta…, ja kukapa ei olisi joskus syönyt juhlaan nimettyä pullaa tai osallistunut jollain tapaa ulkoilmatapahtumaan, vaikkapa pulkalla lasketteluun tai luisteluun.
Laskiaisjuhlan alkuperäisestä luonteesta emme ehkä ole enää niin hyvin selvillä. Muistammeko vielä, että laskiainen on alun perin ollut ohjaamassa meitä valmistautumaan pääsiäisen sanoman vastaanottamiseen.
Laskiainen on perinteisesti tarkoittanut laskeutumista paastonaikaan ja ohjannut pidättäytymään erilaisista ruoka-aineista. Sana karnevaali juontuu myös näistä vaiheista, joka tarkoittaa suomeksi; ilman lihaa.
Paasto ei kuitenkaan itsessään ole ansio tai saavutus Jumalan edessä. Se ei ole tapa ansaita Luojalta mitään, mutta oikein käytettynä se on tehokas tapa keskittyä siihen, mikä on tärkeintä.
Paastonaika ohjaa meitä hiljentämään usein häiritsevän vilkkaan tajunnanvirtamme ja kuulemaan miten suuri on se sanoma, jonka Jumala tahtoo meidän kuulevan: Jumala on lähettänyt Poikansa pelastaakseen meidät!
Evankeliumi on Jumalan hyvä sanoma meille jokaiselle: Jumala rakkaudessaan kutsuu meitä tulemaan Hänen luokseen. Vielä meidän aikanammekin, Jumala kutsuu jokaista kuulemaan ja vastaanottamaan Hänen armonsa Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä kutsu meidän tulee kuulla ja omakohtaisesti omistaa oman elämämme perustaksi.
Koska aikamme keskellä on monenlaisia kilpailevia ääniä ja monia tienhaaroja, jotka näyttävät houkuttavilta kulkea. Me tarvitsemme hiljentymistä ja pidättäytymistä, kuullaksemme selvästi meille osoitetun elintärkeän Sanan.
Laskiainen on meille polku Jumalan kasvojen eteen, jossa me saamme kutsua Jeesuksen elämäämme: Tervetuloa pääsiäisen Herra.
Markku Mustajärvi
Oriveden seurakunta
