Varoituksen sana heti tähän alkuun. Tämä kirjoitus ei sitten ole osoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, mutta jos tunnet, että säteet osuvat sinuun, niin omapahan on asiasi. Vastuu kirjoitukseni jälkeisistä toimista on täysin sinulla itselläsi rakas lukijani. Kukin hoitakoon oman leiviskänsä, niin minäkin pyrin tekemään.
Kun mietin omaa rooliani tämän kynttilänpäivän kirjoituksen osalta, niin mainittakoon, että olen kansankynttilä eli siis tuttavallisemmin alakoulun opettaja.
Katolisessa kirkossa kynttilänpäivänä edelleenkin siunataan kirkkovuoden aikana käytettävät kynttilät. Kun tällaista käytäntöä ei luterilaisessa kirkossa kuulemma enää ole, niin päätin tältä istumaltani aloittaa sitten hiukan toisenlaisen ajatusleikin.
Jos tavallinen opettaja on siis kansankynttilä, niin ovatko papit, diakonit, nuorisotyöntekijät ja muut hengellisen työn tekijät ehkä ulkotulia ja hengessään palavat piispat sitten roihuja tai leirinuotioita.
Entäpä juuri uskoon tulleetko arkoja tulitikkuja ja evankelistan armolahjan saaneet maallikot sytkäreitä. Tiedä häntä, mutta ajatusleikki jatkukoon.
Kynttilänpäivänä siunattiin siis ennen myös luterilaisessa kirkossa kirkkovuoden aikana käytettävät kynttilät.
Kun tällaista käytäntöä ei enää ole, niin lähetän kirjoitukseni mukana Jumalalle pyynnön, että tänä vuonna kynttilänpäivänä Jeesus Kristus erityisesti siunaisi kaikki Suomen kynttilät, tulitikut, ulkotulet tai sytytyspalat tai millainen uskova kristitty sinä koetkaan tänä kynttilänpäivänä olevasi.
Ympäröivä maailma pimenee, eikä meillä uskovilla ole varaa jäädä nyhveröimään omissa sisäisissä piireissämme. Parhaiten Kristuksen siunaama valo loistaa ja valaisee, kun se viedään pimeyden keskelle.
Älä siis jätä kynttilääsi vakan alle, vaan anna palaa.
Ei yksin riitä, että kääriydymme nojatuoleihimme lämpimien huopien sisään lukemaan Raamattujamme tai kirmaamme villasukissa lumihangessa toisiamme karkuun.
Ei, sillä tehtäköön se viimeistään tässä hetkessä kaikille alueen uskoville tiedoksi, että nyt viimeinkin on tullut aika tuoda kylmään Pohjolaan ihmisten keskelle taivaan lämpöä ja valaista Orivesi, Juupajoki ja koko Suomi takaisin kristilliselle maailmankartalle.
Jeesus sanoi: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään. (Joh. 12:35–36)
Juha Hakonen
kansankynttilä
Juupajoki
