Tulevan sunnuntain raamatunkohta vie meidät tutun kertomuksen pariin. Siinä Jeesus lähettää opetuslapset edellään veneellä kohti vastarantaa, jotta saisi rukoilla hetken yksinäisyydessä.
Opetuslasten alkumatka sujuu ongelmitta, kunnes tuuli yltyy ja sen myötä aallot kasvavat. Samaan aikaan opetuslapset alkavat hätääntyä. Jeesus on kuitenkin jo ennalta käsin nähnyt heidän tilanteensa ja saapuu heidän luoksensa kävellen vettä pitkin.
Opetuslapset tunnistavat Jeesuksen vasta, kun hän alkaa rauhoitella heitä. Sen jälkeen Pietari haluaa vielä varmistua, että tulija todella on Jeesus ja pyytää Jeesusta vahvistamaan asian käskemällä myös Pietaria tulemaan luokseen vettä pitkin.
Jeesuksen kutsun kuultuaan Pietari astuu veneestä ja kävelee vettä pitkin Jeesuksen luo. Käy kuitenkin niin, että Pietari alkaa tarkkailla ympäristöään ja huomatessaan rajun tuulen, hän alkaa pelätä ja vajota. Hädissään hän huutaa Jeesusta apuun ja Jeesus pelastaa hänet.
Edellä kuvattu raamatunkohta on puhutteleva, sillä on helppo nähdä itsensä Pietarin asemassa. Kuinka usein olenkaan vaikeuksien keskellä katsonut Jeesuksen sijaan olosuhteisiin, niiden mahdottomuuteen ja sen vuoksi hätääntynyt.
Olen nähnyt vain rajuina puhaltavat tuulet ja oman pienuuteni niiden rinnalla. Yrittäessäni omin voimin räpiköidä eteenpäin aallokossa, on tuntunut siltä kuin vastatuuli vain yltyisi ja aaltojen voima kasvaisi. Samaan aikaan voimani ovat alkaneet ehtyä.
Vaikeuksien keskellä on kuitenkin lohdullista tietää, että Jeesus on koko ajan läsnä. Hän ei kuitenkaan tarjoa apuaan ja pelastustaan väkisin, vaan odottaa, että käännymme häneen puoleensa ja tunnustamme oman syntisyytemme (epäuskomme, kovuutemme, ylpeytemme…). Kun käännymme hänen puoleensa ja tunnustamme vajavuutemme, saamme kokea, kuinka hän rakkaudellaan alkaa vaikuttaa elämässämme.
Hän paljastaa elämässämme ne asiat, jotka eivät ole hänen tahtonsa mukaisia ja muovaa meitä rakkautensa avulla sellaisiksi persooniksi, joiksi Jumala on alun perin meidät luonut. Hän johdattaa meidät vaikeuksien läpi kasvattaen samalla meitä.
Vaikeuksien jälkeen saamme kiitollisina huomata hänen apunsa ja rakkautensa. Samalla kunnioituksemme ja rakkautemme häntä kohtaan kasvaa, kun ymmärrämme, kuinka paljon hän on tehnyt vuoksemme.
Hänen hyvyytensä ja rakkautensa on jotain niin suurta, ettei sitä pieni ihminen voi edes käsittää. Se on niin suurta, että siitä haluaa kertoa myös muille, jotta hekin saisivat oppia tuntemaan Jeesuksen pelastajanaan:
”Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun ja minun sydämeni riemuitsee, minä laulan ja ylistän Herraa.” Psalmi 28:7
Emmi Pajunen
kristitty seurakunnan jäsen
